virtuaaliporo KUURA

Perustietoni

Pähkinänkuoressa	Ihmiseni	Numerotietoa
Olen poro. Väriltäni olen vaaleanharmaa. Olen vaadin eli tyttö. Asun Hölkyn Tallilla.	Omistajani on Kama. Hoitajani on Kama.	Olen syntynyt 5.6.2001 Suomessa. Ikäännyn realistisesti.

Luonnetta

Olen hauska, mutten kovin sosiaalinen. Tykkään lymyillä itsekseni puiden varjoissa etsien herkullista jäkälää ja mukavia kuusia, joiden pihkaisiin oksiin kihnuttaa vähän itseään. Sarveni ovat mukavan muhkeat ja joskus leikin metsän lintujen kanssa jotain hipan takaista hölkkäillen nivelet naksuen niiden perässä.

Herkkumassu on oiva nimitys meikäläiselle! Minun sydämeeni pääsee kuka tahansa ketä vain ruokaa antaa. Muutoin en juuri piittaa harjaamisesta tai ylimääräisestä palluttelusta. Laskettuasi lanttusiivuämpärin portin pieleen annan sinun kyllä rapsuttaa korvan takaa ja muualtakin – myös tehdä pienen terveystarkistuksen jos sitä aiot – mutta siihen se sitten jääkin.

Villiä ja vapaata elämän olla pitää! Pienenä muistutuksena kotipaikastani minulla on kuitenkin päässäni melkeinpä koko ajan jokin pieni rihman kiertämä, josta saa minut tarpeen vaatiessa napattua kiinni. Olen valloittanut tallin viereisestä metsiköstä monen monta hehtaaria aluetta, jota kiertää vanhanaikaiseen malliin kyhätty aita.

Toisinaan minä viihdyn portin lähellä vesiammeeni ympärillä pitkiäkin aikoja ihmettelemässä tallin touhuja. Poroneidin ajatuksiin isojen hevosten ja niiden kahden pikkuponin palleroisen touhut tuntuvat joskus tosi merkillisiltä, mutta eittämättä mielenkiintoisilta. Kesän ensi ruohojen tupsahdettua pintaan pääsen minäkin satunnaisesti riimunarun päähän Kaman kanssa herkuttelemaan. Se on mukavaa, vaikka varonkin visusti menemästä liian lähelle mitään pelottavaa. Ujous voi muuten iskeä karmaisevana.

Pelkkä tarhassa jölköttely olisi kuitenkin tylsää. Talvella pääsenkin säännöllisesti rekiajelulle! On ihanaa ravailla heppalauman edessä ikään kuin johtajana suuret, pörröiset korvat hörössä ja tummat silmät loisten. En jaksa vetää kovin painavia taakkoja mutta muutaman tytöntylleröisen kyllä kuljetan mieluusti metsälenkin ajan perässäni. Se on hurjan hauskaa, arvostan kovasti sitä että minutkin otetaan mukaan puuhiin aina välillä!

Sillä olenhan minä varsin kiltti. Ymmärrän ettei sitä ehkä sarvista ja erakkomaisesta luonteestani uskoisi, mutta lähelle tullessani en koskaan huido noilla päässäni kasvavilla kepakoilla teitä ihmisiä, kärpäsiä ja mäkäräisiä korkeintaan – mutta pahaa en tee. Se on hyvä, sillä taitaisinhan minä vähän vaarallinen olla jos kovin aggressiivisesti käyttäytyisin.

Vaalea karvapeitteeni on paksu ja siinä on muutamia tummempia pilkkujakin. Kun kaikkien tuuheiden haivenien sekaan upottaa kätensä, valtaa sinut aivan taatusti lämmin ja pehmoinen tunne. Minulla on ollutkin aina tapana sanoa että kunnon jäkälä ja koivunlehdistä kuivatut kervut pitävät karvapeitteen kunnossa! Suosittelen reseptejäni aina hevosillekin, mutta he vain katsovat minua vähäsen oudosti ja jatkavat ruohon syömistä. Höh, eikös ruokavalion muka kuuluisi olla monipuolinen?

Kerran sattui tosi omituinen päivä. Urheuteni oli jostain kumman syystä kadoksissa ja iski kova tuuli. Tihkusateen vielä tullessa mukaan peliin minä aloin hölkkäillä hermostuneesti aidan viertä pitkin ja yhtäkkiä rymistelin heikosta kohdasta läpi! Se oli pelottavaa! Juoksin suoraan metsään, sillä siellä koin olevani turvassa sään koleudelta. En ollut suinkaan kylmissäni, ennemminkin hölmistynyt karkaukseni johdosta. Muutaman tunnin kuluttua maastoreitillä tallusti vastaan lauma hevosia ja jättäydyin kiinni otettavaksi En oikeastaan itsekään ymmärtänyt, mitä oikein tapahtui, mutta erikoista se tosiaan oli! Sen jälkeen en ole kertaakaan karannut, vaikka vähän sää jännittäisikin.

Ruokaa!

Ruokatavoiltani olen ehkä hieman omalaatuinen. Pääasiassa syön heinää ja jäkälää, mutta minulle kelpaavat järsittäväksi myös esimerkiksi havun- ja koivunoksat. Jos tajolla on, lantut kelpaavat minulle vallan mainiosti, ne ovat oikeata herkkua! Juon vettä, jota minulla on koko ajan tarjolla päivittäin puhdistettavassa vesiammeessa aitaukseni portin pielessä. Olen oikea pikku ahmatti.

aamu noin puolikas heinäpaali vesiammeen viereen
loppupäivä varmista, että saatavilla on vettä ja heinää
mahdollisesti päivän aikana myös lanttu/porkkanalohkoja

Älä kopioi!

Muista nyt sitten, että jos kopioit, niin kaltoin käy!
Kuvien © Kama
Tekstien © Kama