virtuaalikutut MIMMI ja LILLI

Mimmi

Perustietomme

Pähkinänkuoressa	Ihmisemme	Numerotietoa
Olemme suomenvuohia. Väriltämme olemme vaaleanharmaita. Asumme Hölkyn Tallilla.	Omistajamme on Kama. Hoitajamme on Kama.	Olemme syntyneet 17.5.2002 Suomessa. Ikäännymme realistisesti.

Luonnetta

Me olemme kaksi sarvipäistä veijaria. Olemme tismalleen samanikäiset siskokset, mutta kuitenkin kovin erilaisia luonteiltamme. Mimmi on sellainen uhkarohkea pelleilijä. Se rakastaa ennen kaikkea ruokaa, ruokaa ja vielä kerran: ruokaa. Ruohon, herkullisen turvotetun melassileikkeen, kaurojen, heinän ja koivunoksien lisäksi se syö aivan taatusti takkisi liepeitä ja kengännauhat, kun astut ulkorakennuksessa olevaan yhteiskarsinaamme.

Lilli taas on kuin ujompi versio Mimmistä. Siskokset ovat supersamannäköisiä vieraiden ihmisten näkökulmasta, mutta opittuasi tuntemaan ne, huomaat mitä eroja heissä piileekään. Lilli on hieman kosketusarka. Sen sydämeen pääsee kärsivällisyydellä ja rauhallisilla eleillä. Kovat äänet ja kylmä ilma saavat pienen kuttutytön pakenemaan karsinansa suojiin syömään turvallista heinää – vaikka Mimmi on mielellään pihalla vaikka minkämoisella myrskyllä.

Onneksi kutuilla on toisensa! Mimmi on aina se joka ryntää uusiin paikkoihin pelottomasti turpa edellä. Kun Mimmi on jo kyllästynyt uuteen kohteeseen tutkittuaan sen pikaisesti läpi (tai syötyään) , Lilli vasta jotenkuten uskaltaa miettiä, kannattaako tuonne mennä. Se rohkaistuu päivä päivältä, mutta on yhä kovin pikkuruinen ja arka neiti.

Molemmat kovat kuitenkin persoja temppuilulle ja kaikille hulvattomille jutuille. Jos kysyy, kuka haluaa ensin talutettavaksi, innokas määintä raikaa ulkorakennuksessa niin että seinät vaan tutisevat! Kumoa taskusi kulhollinen leivänpaloja ja nappaa karsinasta kuttu kaveriksi, niin iltapäivästäsi ei takuuvarmasti tule tylsä! Nämä eivät tottele riimunarun merkkejä eivät sitten yhtään, joten pihamaalla liikutaan täysin kuttujen ehdoilla.

Kun haluat mennä takaisin kotiin, tarraa kiinni kaulapantaan ja taluta ne määrätietoisesti takaisin. Riimunarusta vetäminen ei suinkaan auta, parhaimmillaan saat ainoastaan kaulapannan katkeamaan. Näiden veikkosten kanssa voit kuitenkin kiipeillä aivan missä tahansa. Kutut ovat todella ketteriä ja veikeitä kavereita! Metsässä ne tykkäävät työntää turpansa joka paikkaan – Mimmi tietysti edellä – ja kivikossa ne innostuvat suunnattomasti. Syödäkään ei ehdi, kun pitäisi vain kivuta ylemmäs ja ylemmäs.

Vettä kutut kuitenkin inhoavat yli kaiken joten jätä pesutuokiot suosiolla syrjään. Sen sijaan kuttuja voi aivan mainiosti harjailla. Älä sido niitä kiinni vaan luota juoksutaitoihisi jos jompikumpi sattuu karauttamaan karkuun – ne hölkkäävät tosi hullunkurisesti niin että utareet vaan heiluvat! Saat ne kyllä mitä luultavimmin kiinni. Harjaus sujuu mukavimmin niin, että annat sarvipään syödä samalla maasta ruohoa.

Pienet suut ja pieni pötsi taitavat olla kuttujen herkät paikat. Ne syövät mielellään kaikkea semmoista mössöä – eivät isoja porkkananpaloja tai suuria kuivia leivänkönttejä kokonaisina. Pidä siis huolta, että heidän kanssa herkutellessasi et tunge pieneen suuhun liian paljon tavaraa kerralla! Muutoin ne eivät selviä syömisurakastaan ollenkaan.

Kannattaa muuten varoa ainoastaan yhtä asiaa kutuissa. Järkyttävän hajuista märehtimisröyhyä! Nimimerkillä kokenut monesti, voin sanoa että kun kuttu katselee sinua ihmeissään turpa kiinni nenässäsi, kannattaa pinkaista äkkiä karkuun jos kuttu yskäisee – sillä sen jälkeen löyhkää ja alkaa omituinen pureskelu kuttujen märehtiessä innolla viikontakaista perunamuusia…

Lilli osaa hypätä käskystä, herkkupalan nähdessään takajaloilleen. Mimmi taas on mestari kuttuagilityssa joka ei taida mikään oikea laji ollakaan, mutta kuin meillä Hölkyssä. Se tykkää hyppäämisestä ja pujottelusta, mutta ärsyyntyy liian pitkään harjoitukseen ja silloin se voi koittaa puskaista. Ei kuitenkaan tosissaan, mutta kannattaa silti tyytyä tällöin aina viemään kuttu takaisin koppiinsa. Ellei sitten kerjää sarvienpainaumaa reiteensä. Lilli ei kuitenkaan puske, koska sillä on loputon kärsivällisyys myös pienien kilien kanssa.

Ruokaa!

Ruokamme löytyvät tallin rehuhuoneesta, mutta jotain on bongattavissa myös ulkorakennuksessa. Esimerkiksi heinäpaaleja siellä on aina muutama.

aamu levitä kokonainen heinäpaali heinähäkkiin, täytä kupit kauroilla, täytä vesisaavi
päivä täytä kupit turvotetulla melassileikkeellä (ja ylijääneillä vihanneksilla, jos on), varmista, että vettä on illaksi
ilta täytä kupit kauroilla, pöyhi heinähäkki, huolehdi vesitilanteesta, heitä karsinan pohjalle paksu kerpunippu kuivia koivunoksia

Kuvagalleria - älä kopioi!

Lilli:

Mimmi: