Tuntisivu räväyttää tallilla tapahtuvan äksönin peittämät verhot selälleen ja lykkkää eteesi tietoa kentän ja maneesin hiekanmurujen liikkeiden aktiivisuudesta. Tänä päivänä tallin toimintatantere kun on ytimekkäästi sanottuna varsin rauhallinen, mitä nyt silloin tällöin järjestän talliväen pään menoksi ratsastustunnin. Meno on siis harvinaisen letkeää. Jos sinua kuitenkin kiinnostaa kolkotella ovia menneiden tapahtumatyyppien kätköihin, niin kurkkaa silppusivulta löytyvää linkkiä historia. Ennen tallilla järjestettiin nimittäin myös leirejä ja kilpailuita, mutta ne jäivät taakse tallin karauttaessa preerian kanjonissaan eteenpäin hieman kiireisempään elämään.
Hölkyn Tallilla tunteja järjestetään kun tallinomistaja sille päälle sattuu, reippaimpina kausina jopa monet kuukaudessa, Kaman horrostaessa harvakseltaan. Kaikki tunnit ovat irtotunteja, eli niille täytyy aina ilmoittautua erikseen eikä vakituisia ratsastusryhmiä ole. Tunneilla opena toimii meikä eli Kama. Tuntien aiheet pyrin pitämään monipuolisina, jotta ratsukot pääsisivät paitsi tuuppaamaan koulua hikisessä maneesissa myös pomppimaan yli esteiden toisinaan jopa maastossa. Jokaista tuntia kuitenkin yhdistää tarinat. Tunnille osallistujalla on tarinankirjoitusvelvollisuus, tunnelman maton alle lakaisevista nimi listaan –tunneista ei meillä olla kuultukaan! Jos siis meinaat tulla tunnille, olisi sinun paras kirjoittaa edes pieni kertomus tunnin kulusta ellet mieli päästä kiukku-Kiaran ei kovin hentoon kaviokäsittelyyn. Tarinan kirjoittaminen ei kyllä ole yhtään vaikeaa, sen kun lukaiset tuntipohjan läpi ja rustaat tarinakirjaan sitä mukailevan näkökulmasi tunnista. Hölkyn tunnit ovat aivan ilmaisia, joten lompsasi ohenemisesta niiden vuoksi on turha murehtia. Hevoseksi tunnille saat joko jonkin Hölkyn tunnin tasoon sopivista hevosista, ellet tahdo porhaltaa mukaan omalla hevosellasi. Hummasi saa olla vaikka GP-tason kisatykki, kunhan se osaa käyttäytyä fiksusti muiden hevosten läheisyydessä.
Täällä kaikki ratsastustunnit ovat tarinamuotoisia. Se tarkoittaa, että jokaisen tunnille osallistujan tulee kirjoittaa tunnista edes pikkuriikkinen kärpäsenkakan kokoinen tarina. Semmoisen rustaaminen ei ole lainkaan hankalaa, täytyy vain jaksaa lukaista raapustamani tuntipohja ja rustata sitä mukaileva kertomus.
Tarinat lähetetään tarinakirjaan viimeistään tuntipäivänä. Sullothan siis muutoinkin ehkä täynnä muistettavia pikkujuttuja olevaan korvantaustaasi, että tarinan saa lähettää jo ennen varsinaista tuntipäivää. Etukäteen lähetettynä tarina on ainakin pois päiväjärjestyksestä, eikä sinun tarvitse enää kärsiä ohimonjyskytyksestä sen vuoksi. Ja piiskaa heiluttavan Kaman, sillä en pidä myöhästelyistä. ;)
Tarinan pituudella ei ole väliä. Toiset tykkäävät kirjoittaa puolen sivun verran, toiset jopa kymmeniä arkkeja. Kirjoita sen verran kuin sinusta tuntuu hyvältä. Kirjoittamisesta nauttiminen kun näkyy aina tarinasta, ja hymy huulilla rustattua tarinaa on mukava lukea. Väen väkisin pitkäksi venutettun tarinan lukeminen taas tuntuu yhtä miellyttävältä kuin sen kirjoittaminenkin on varmasti tuntunut. Tuntitarinan ihannepituus on noin 2 A4-kokoista paperia tekstiä.
Toteutustyyli tarinalle on vapaa. Voit kirjoittaa sen vaikka kentän aitatolpan näkökulmasta, mikäli ajatus inspiroi sinut huikaisevaan suoritukseen. Tuntitarinoinninkaan ei tarvitse olla visusti kaavoihin kangistunutta, joten voit rohkeasti kokeilla uusia juttuja esimerkiksi valitsemalla tarinallesi tietyn painopisteen, johon koko tarinan ajan kiinnität huomiota. Ovatko pääosassa hiertävät ratsastushanskasi vai Kaman komennot? Päätä itse ja loihdi tarinakirjaan jotain ainutlaatuisen hienoa!
Muistathan kuitenkin yhden asian aina tuntitarinaa kirjoittaessasi – siisteyden. Älä nakkele tarinaasi selkäkarvat pystyyn nostattavia rivouksia tai asiattomuuksia. Koeta myös kiinnittää sen verran huomiota äidinkielentunneilla hinkattuihin kielioppiasioihin, että tarinasi lukeminen on helppoa eikä minun tarvitse selvittää lauseittesi merkityksiä kuin hieroglyfejä. Totta kai murteellisia hullutuksia saa tarinaan lykätä, kunhan tarinasi ei mene yli hilseen.
Saat itse päättää, mitä kaikkea tunteihin liittyvää ripottelet tarinaasi. Hevosen hoitamisesta ennen tuntia ja sen jälkeen ei ole pakko kirjoittaa. Jos kuitenkin tahdot, niin se passaa oikein hyvin. Olennaisinta tuntitarinassa on, että tarinassasi vilahtavat ainakin kaikki tuntipohjassa mainitut harjoitukset. Pelkistetyimmillään tuntitarinasi voi siis alkaa siitä kun loikkaat ratsureimasi kyytiin ja päättyä satulasta jalkautumiseen.
Tuntitarinoiden arvostelu ei ole rankka ja hyytävän veretseisauttava, vaan melkoisen leppoisa. Yritän kuitenkin ikään kuin oikean tunnin kommentoimisen tapaan antaa sinulle ratsastuksestasi sekä hyvää palautetta että parannettavia seikkoja. Autat minua, jos annat heikoista paikoistasi osviittaa tarinassasi – oliko harjoitusravi tänään pompottavaa kuin strutsin juoksu vai äityikö hankalimmaksi reeniksi vastalaukka loivalla kiemurauralla. Jos et itse mainitse tarinassasi mitään parannettavaa, vetäisen sen lonkalta ja toivon ettet imaise hernettä nenään.
Hölkyn Tallin hoitajille tunnit saattavat olla jopa pieni lisätienestin paikka, sillä tuntitarinasta, jossa heppa myös hoidetaan ennen tuntia ja sen jälkeen, voi saada pojoja palkaksi parhaimmillaan 25. Jos hevosen huollosta sepittäminen jää tarinasta uupumaan, ei pojoja tarinasta ropise. Tällöin tarinasta saa vain mahdollisimman perinpohjaisen ja syvällisen sanallisen arvostelun.
Tupsahda tallille mieluusti vähintään puoli tuntia ennen tunnin alkamista. Näin sinulla on hyvin aikaa sukia ratsusi ja varustaa se valmiiksi tunnin koitoksiin – tunnille tulijalla kun on aina etuoikeus huoltaa pollensa hoitajan mahdollisesta läsnäolosta huolimatta. Julmimmat hoitajista saattavat toki jäädä virittelemään kivuliasta kaviokoukkuansaa viattoman tuntilaisparan pään menoksi, mutta heistä ei kannata välittää. Mikäli kurvaat Hölkyn tunnille oman hevosen kanssa, parkkeeraa hevoskoslasi tallin parkkipaikalle ja hoida hevonen ennen tuntia ja tunnin jälkeen kuntoon tallikäytävällä tai hoitopuomilla.
Tallille tultuasi kalpi ensin katsomaan, kenellä ratsastat. Ratsulista löytyy toimistoni pöydältä, ja täällä on sellainen käytäntö, ettei sovittuja ratsuja vaihdeta paitsi hevosen äkillisesti sairastuessa. Saatuasi selville tunnin uljaan ratsusi painele tämän karsinalle napattua kyytiisi ensin varustehuoneen kautta hevosen harjaämpärin. Karsinan luona anna hevosen ensin haistaa sinua hellästi tutustumisen merkeissä. Hevosen kotikoloon ei koskaan saisi rymistellä päätä pahkaa, vaan rauhallisesti ja hevoselle tutustumisaikaa antaen. Kun humma hyväksyy sinut ystäväkseen, astu tyynesti pahnoille.
Löydät hevosen riimun ja riimunnarun karsinan ulkopuolella olevasta koukusta. Pue hummalle ensin riimu pujottamalla hevosen turpa remelien sisään ja nostamalla niskahihnan pehmeästi korvien yli. Riimun möllöttäessä humman päässä napsauta riimunnaru kiinni riimun alimpaan lenkkiin ja sido hevonen vetosolmulla kiinni karsinan tolppaan. Mikä tahansa umppari-hirttosolmu ei kelpaa, sillä sellaista ei saa erkkikään auki äkkiä hätätilanteessa.
Riisu hevoselta mahdollinen loimi ja aloita harjaaminen kumisualla. Pyörittele hevonen varmoin, painavin vedoin korvanjuuresta hännäntyveen saakka tarkoituksenasi saada kaikki sinnikkäimmätkin kurapaakut eliminoitua. Kumisukakäsittelyn jälkeen siirry vaikkapa pölyharjaan. Sen avulla saat kätevästi huiskittua karvapeitteen päällä lepäävän pölyn ja irtokarvat vek. Viimeistelyn voit halutessasi hoitaa pehmeällä harjalla. Harjaa erityisen varoen hevosen herkkä pää ja jalat, ja panosta huolellisesti varusteiden alle jäävien osien puhtauteen. Supermutaiset koivet saattaa olla paras pestä pesuboksissa juoksevan veden voimin.
Harjausoperaation päätteeksi puhdista hevosen kaviot yksi kerrallaan. En tosin tiedä miten sen voisi tehdä kaikki jalat yhtä aikaa... Oli miten oli, sinun kannattaa myös tarkistaa, että kengät ovat lujasti kiinni (paitsi paljasjalka-Saralla) ja talvikaudella hokit piukassa. Työskentele kaviokoukun kanssa ja varo hevosen säteen kovakouraista sorkkimista. Kavioiden puhdistamisen lomassa saat helposti tarkistettua jalkojen yleiskunnonkin – jos näet haavoja tai ruhjeita, ilmoitathan niistä heti minulle. Moiset kun on paras puhdistaa mitä pikimmiten.
Kavioiden puhdistamisen jälkeen silmäile hevosen jouhien kuntoa. Jos aikaa on, voit käydä käsikopelolla ja hellästi harjakammalla hevosen harjajouhet läpi. Häntäänkin voit koskea, jos se on rastoittunut yhdeksi takkupalloksi. Jouhien hoitaminen ei kuitenkaan kuulu tuntiratsastajan ensisijaisiin tehtäviin, joten harjailun ja kavioiden ottamisen jälkeen voit hyvillä mielin palauttaa harjaämpärin paikoilleen ja tuoda mukanasi varustehuoneesta hevosen ratsastusvermeet.
Aloita varustaminen pukemalla hevoselle satula. Aseta nahkamötti ensin hevosen sään päälle, josta se liukuu sujuvasti omalle paikalleen. Suorista satulahuopa kummaltakin puolelta ja laske satulavyö pehmeästi alas. Varo, etteivät sen soljet iskeydy hevosen jalkoja vasten toimitusta hoitaessasi. Kiristä lopuksi vyö ensimmäisiin tai toisiin vastinhihnan reikiin. Älä vielä kisko vyötä niin piukalle kuin rystyset valkeina saat. Jos hevoselle tulee martingaali, huomaathan pujottaa sen lenkin satulavyön läpi ennen vyön kiinnittämistä. Satulointivinkeistä voipi olla hyötyä!
Tässä vaiheessa voit pukea hevoselle mahdolliset suojat. Nekin on helppoa ujuttaa ensin lopullista paikkaansa ylemmäs, ja painaa sitten hellästi alas oikeaan kohtaansa. Suojien tulisi olla napakasti paikoillaan, muttei kuitenkaan aiheuttaa mitään kuoliota jos veri ei kierrä. Tahdotko vielä silmäillä suojitusohjetta?
Viimeisenä varusteena asettele hevosen päähän tämän suitset. Nosta ensin ohjat kaviokkaan kaulalle ja ota tämän vahva pää syliisi hevosen vasemmalla puolella seisten. Pidä oikealla kädelläsi suitsien hihnanippua hepan turvalla soljuttaessasi kuolaimia pollen suikkiin vasemmalla kädelläsi. Älä iske rautaa hevosen suuhun lujaa, vaan mahdollisimman pehmeästi ja hellästi. Lämmitä kylmällä ilmalla kuolaimia aina ennen suuhun laittoa käsissäsi, tai kuolaimien pukeminen tuntuu hevosesta hirveältä. Mikäli kuolaimissa roikkuu kumitutit, tulevat ne suupielten kummallekin puolelle.
Kun kuolaimet ovat suussa, nosta niskahihna korvien yli ja asettele otsaharja nätisti otsapannan päälle. Solmi sitten leukahihna kiinni niin, että leukahihnan ja hevosen väliin mahtuu nyrkkisi pystyyn. Turpahihnan vuoro on seuraavana, sen ja hevosen väliin tulisi mahtua kaksi sormeasi. Suitsissa saattaa vielä olla alaturparemmi, joka tulee melko tiukalle. Joillakin hevosilla käytetään myös korvahuppua, joka täytyy pistää korvien päälle ennen suitsimista.
Valmis hevonen voi joutua odottamaan tunnille lähtöä hetken aikaa. Jos joudut jättämään heppasi yksin karsinaansa, pujota ohjat toisen jalustimen läpi. Tämä estää hevosta nyppäisemästä ohjia jalkoihinsa, jolloin humma voisi astua ohjien päälle tai sisälle ja jotakin kurjaa saattaisi sattua. Hevosen valmistuttua tunnille voit näin turvallisesti lähteä varustamaan itseäsi, ellet ole tehnyt tätä jo etukäteen.
Ratsastajan varusteissa olennaisinta Hölkyssä on kypäräpakko. Yksikään tuntilainen ei saa lähteä ratsastamaan ilman kypärää, joka mieluiten saisi olla turvakypärä. Hyvät jalkineet ovat toiseksi tärkein seikka. Popoissasi täytyy olla korko ja mahdollisimman pitävä pohja. Toki niiden tulisi myös istua omaan jalkaasi, jotta hiertymiltä vältyttäisiin. Alkuun pääsee kumppareilla, mutta myöhemmin kannattaa hommata ratsastussaappaat tai (turvakärjelliset) ratsastuskengät, joiden kanssa voi käyttää ratsastussukkia, chapseja tai saappaanvarsia. Kannuksia ei Hölkyn tunneilla tavallisesti käytetä.
Housupuoleen kannattaa satsata. Jos ratsastushousut uupuvat, ota tunnille mahdollisimman pehmeäsaumaiset pökät, joissa ei ole kovin leveät lahkeet. Verkkarit luistavat taatusti. Paras vaihtoehto ovat oikeat ratsastushousut joko polvi- tai kokopaikoilla. Hyvä paikka pitää sinut lujemmin satulassa ja auttaa tiiviin istunnan löytämisessä. Lisäksi ratsastushousujen mallit ja saumat ovat erityisesti ratsastuskäyttöön soveltuviksi suunniteltuja ja takaavat täten miellyttävimmän ratsastuselämyksen.
Paita ratsastukseen on hyvä valita sään mukaan. Rankka tunti kuumana päivänä nostaa taatusti hien pintaan, jolloin lyhythihainen tai hihaton paita on passeli. Hengittävyys lienee kaiken a ja o. Toisaalta pitkät hihat ovat muutoin tallioloissa käytännölliset, sillä naarmuja ja nirhamia tulee herkästi. Paidan päälle voi tavalliselle koulutunnillekin laittaa turvaliivin, se ei koskaan ole turha kapistus napakasti istuvana ja oikean kokoisena. Turvaliivi on kuitenkin vapaaehtoinen jopa estetunneilla.
Ratsastushanskat voivat olla sangen tarpeelliset, jos saat helposti rakkuloita sormiisi paljaasta näppituntumasta ohjiin. Hanskoja ei kuitenkaan vaadita. Jos ratsunasi ei ole Sara saat ottaa tunnille myös raipan, lyhyen estemallisen tai pitkän koulumallisen. Raipan tarpeellisuudesta sopii kuitenkin hyvin tulla nykäisemään minua hihasta, jos epäilet tykkääkö ratsusi kyttyrää kaiken maailman kepakoista. Varustevinkit ratsastajalle on kuitenkin vielä hyvä silmäillä kuvana läpi!
Ratsun ja ratsastajan ollessa valmiita on aika karauttaa tunnille. Hevosen selkään ei koskaan nousta tallissa, vaan nosta ohjat pois kaulalta jos ne sinne olit laittanut ja taluta hevosesi vuorollaan letkassa käytävää pitkin ulos. Ulkona jono suuntautuu joko jommallekummalle kentistä, hoitopuomille tai maneesiin riippuen tulevasta tunnista. Koulukentälle kalpitaan jos luvassa on kouluratsastusta, estekentälle jos esteitä ja puomille jos kokat on tarkoitus kääntää kohti korpia. Maneesissa pörrätään lähinnä kylmillä keleillä.
Kentillä ja maneesissa taluta ratsusi nätisti kaartoon, maastoon lähdettäessä puomin eteen. Pujota ohjat takaisin kaulalle ja kiristä vyötä. Tämän jälkeen laske jalustimet kummaltakin puolelta ja voit jo halutessasi mittailla niiden pituutta sopivaksi. Kiristä vielä vyötä ja loikkaa lopuksi kyytiin pitäen koko ajan ohjista kiinni. Satulassa suorita jalustinten hienosäätöä tunnustellen vaikka kevyessä istunnassa, ovatko jalustimet liian pitkät tai lyhyet. Ennen matkaan lähtemistä tulen kuitenkin tarkistamaan jokaisen ratsun satulavyön kireyden, ja tarvittaessa vyötä vedetään piukemmalle. Saat myös jalustinten kanssa apua jos vain tarvitset.
Kun kaikki on valmista pyydä uljas ratsusi pohkeilla eteenpäin. Tunnin kulku selviää sinulle tuntipohjasta, joka on kullekin tunnille yksilöllinen kuvaus tulevista harjoituksista. Kaikkia tunteja yhdistää jako kolmeen vaiheeseen – lämmittelyyn, työskentelyyn ja jäähdyttelyyn. Lämmittelyssä hevosen lihakset pyritään saamaan valmiiksi vastaanotettavia koitoksia silmällä pitäen ja samalla kannattaa koettaa etsiskellä jo hevoseen hyvää kontaktia. Lämmittelystä on kiva porhaltaa työskentelyvaiheeseen, jossa tehdään varsinaiset hommat ja tunnin harjoitukset. Työskentelyn päätteeksi hevoset jäähdytellään kenties letkeässä kevyessä ravissa ja viimeiseksi käynnissä pitkin ohjin. Jäähdyttelyn aikana hevosten hengitys tasaantuu ja ne palautuvat tunnista.
Tunnin aikana olennaista on se, miten sinä ratsastat, miten hevosesi kulkee ja kuinka yhteistyönne pelaa. Istunta on Hölkyn tunneilla tärkeä seikka, johon koetan kiinnittää huomiota koko ajan. Kun istuntasi on kunnossa, hevonenkin saa parhaat puitteet näyttää upeimmat kykynsä. Ratsastajana sinulla on kuitenkin vielä ainakin yksi juttu, josta huolehtia tunnin alusta loppuun saakka – välimatkat. Jotta ette heppasi kanssa jyssäyttäisi edellä kulkevan hopotin takamukseen, pidä edellä kulkevaan ainakin yksi hevosenmitta väliä. Takanasi tulevat huolehtivat puolestaan siitä, etteivät tule liian lähelle sinua ja ratsuasi. Muistathan myös eturatsastusoikeuden joltain kuviolta tultaessa: uralla pistelevät väistävät.
Tunnin jälkeen ratsasta hevosesi takaisin kaartoon ja ota jalustimet pois jalasta. Tule alas satulasta vasta kun annan luvan, joskus nimittäin teemme päätähuimaavia venyttelysuorituksia vielä ratsastuksen päätteeksi. Kun loikkaat takaisin maan kamaralle jousta vähän polvista ja nilkoista, jottei isku tärähtäisi jaloissasi ikävästi. Nosta sitten jalustimet ylös ja löysää jo reikä kerrallaan vyötä. Vähä vähältä löysäten on parempi kuin kertaheitolla veteläksi. Ota lopuksi ohjat käteesi ja taluta ratsureimasi tallin uumeniin siistissä jonossa.
Tallissa johda ystäväisesi omaan karsinaansa. Riisu hevoselta ensin suitset avaamalla remmit ja nappaaamalla kuolaimet käsiisi hellästi niitä hevosen hampaita vasten kolauttamatta. Pue tämän jälkeen hevoselle riimu ja ota vasta sitten satula sekä mahdolliset suojat ja apuohjat pois. Vie vermeet paikoilleen varustehuoneeseen. Nosta satulavyö satulan istuinosan päälle ja niputa suitset telineeseensä pestyäsi ensin kuolaimet huolellisesti. Niputuskoodi on simppeli: kerää ohjat vierekkäin ja nosta ne siististi niskahihnan päälle. Kiepauta leukaremmi kerran suitsien ympäri ja remmin vastinhihnaan kiinni. Viime silauksena laita turparemmi kiinni niin, että sen sisälle jäävät niin ohjasperät kuin poskiremmitkin. Ja tsadaa, sinulla on siistit suitset valmiina nostettaviksi omaan telineeseensä!
Apuohjille ei ole niputuskoodia, mutta jos niihin on vaikkapa roiskunut kuolaa, pyyhkäise möntit pois paperilla tai pyyhkeellä ennen hihnojen paikoilleen palauttamista. Suojatkin kannattaa puhdistaa, mikäli ne ovat kovin hiekkaiset. Yltä päältä märäksi pestyt suojat voit jättää patterin päälle kuivumaan, mutta jo entuudestaan kuivat suojat kääri päällekkäin kiinni ja nakkaa aloilleen. Pintelipatjojen kanssa menettele pesun merkeissä kuten suojienkin – puhdista ne hiekasta ja lappaa yhteen. Pintelit sinun tulee kääriä takaisin kauniille rullalle. Varothan, ettei pintelin pintaan jää hiekkaa tai heinänkorsia.
Varusteiden möllöttäessä tyyninä paikoillaan palaa hevosesi luokse. Jos se on kuiva, riittää jälkioperointiin esimerkiksi pehmeä harja. Kannattaa myös puhdistaa hevosen kaviot kaviokoukulla varmuuden vuoksi. Märän hevosen harjaaminen ei kuitenkaan tuota tulosta, joten jos heppasi on kastunut hiestä tai vaikka kesäsateesta, niin taluta se pesuboksiin. Pesarissa voit suihkuttaa hevosen hikiset paikat joko suoraan letkusta tai mahdollisesti pesusienen avustuksella puhtaiksi. Ylimääräiset vedet saa helposti tarvittaessa kaavittua maahan hikiviilalla.
Vilpoisilla keleillä hionnut hevonen on hyvä loimittaa. Käypää kuivatusloimea kannattaa kysyä minulta, mutta useimmiten suosittelen fleece- tai vohveliloimea. Semmoinen on sopivan kevyt, mutta ei kuitenkaan liian heppoisa hommaansa. Loimet löytyvät varustehuoneesta, eikä sinun tarvitse olla huolissasi loimen vaihtamisesta kuivaan sen kastuttua - tallissa on aina joku tarkkailemassa tilannetta tunnin jälkeen. Puethan loimen hevoselle huolellisesti kiinnittäen sen paikoilleen "edestä taakse" eli ensin eturemmit, sitten mahdolliset maharemmit ja viimeisenä jalka- sekä häntäremmit loimen ollessa sellaisilla varustettu.
Tunnin jälkeen jätä hevonen joka tapauksessa karsinaansa. Ulos se saattaa vielä päivän aikana päästä, mutta laitumelleen pollen taluttaa joko jokin hoitajista tai sitten minä itse. Lähtiessäsi tallista kurkkaa, että hevosellasi on kaikki hyvin. Kaikki ratsastusvarusteet pois päältä ja ilme tyytyväisenä, mahdollinen loimi suorassa ja puhtaana. :) Varmista myös, että karsinan ovi tulee kunnolla kiinni tai kohta rehuhuoneen säkkejä koluaa muukin kuin ihmiskäsi kauhalla. Silmäile vielä karsinan ympäristöä - maassa ei saa lojua kaviokoukkuja tai harjakampoja piikit pystyssä. Samaten hopsis kopsiksen riimun ja narun tulisi olla kauniisti koukussaan, ellei riimu ole hepan päässä.
Yhden ratsastustunnin aikana ratsastetaan tavanomaisesti vain yhdellä hevosella, joka on joko jokin Hölkyn aikuisista hevosista tai oma kultamurusi. Hevosen tulee olla vähintään tunnin tasolle koulutettu ja suhtautua muihin hevosiin fiksusti, jottei meillä kohta olisi irti lauma vauhkoontuneita karvakorvia. Tärkeää on kuitenkin myös, että hevonen soveltuu sinulle ratsastajana.
Tupsahtaessasi vapisten ensimmäiselle Hölkky-tunnillesi tarkoituksena ratsastaa tallin hevosella valitsen sinulle yleensä rauhallisen ratsureiman. Kouluratsuista raukeimpiin kuuluu Ravis, kun taas estetunnille varma valinta on Eemeli. Luottohevosen kyydissä istuskellessasi näen turvallisissa olosuhteissa, miten ratsastat ja saan päähäni vaikutelman sinusta.
Jos olemme ennestään tuttuja ja tiedän, kuinka sinulla on tapana hinkata satulaa koetan valita sinulle ratsun toiveesi, tasosi ja kehittymisesi tukeminen korvan takana. Tunnille ilmoittautuessa saa aina toivoa hevosta, ja yleensä toive toteutuu, ellei unelmien polle ole jo tulossa tunnille toisen ratsastajan kanssa tai hevonen ole mielestäni sinulle turhan haastava / osaamaton.
Tasosi vaikuttaa hevosvalintaan siten, etten tahdo pistää sinua liian hankalan tai vastaavasti häkellyttävän helpon hevosen satulaan. Sinun ja heppasi ei tarvitse olla osaavuudeltaan samalla tasolla, vaan hevosen tulee vastata etenkin käytökseltään tasoa, jonka hallitset. Aloittelijalle suu vaahdossa eteen pinkova kuumakalle ei ole hyvä siinä missä konkarille tunnin tehtävät vaikka unissaan takaperin jolkottava pulla.
Varsinkin tunneilla ahkerasti käyvien ratsastajien hevosvalintaan vaikuttaa voimakkaasti myös kehittymisen tukeminen. Oikeanlaisilla hevosilla ratsastaminen antaa sinulle uusia kokemuksia ja opettaa hyvin tehokkaasti. Samantyyppisiin silkkiturpiin ei kannata kangistua, sillä vaihtelu antaa sinulle tukevan perustan ratsastaa erilaisia hevosia.
Muistathan, että hevonen voi olla monella tapaa haastava! Haen mielelläni tallin hevoskatraasta sinulle vivahteikkaita elämyksiä - joskus humman villeyden, joskus taas laiskuuden kautta. Toisinaan rauhattoman hevosen piteleminen aisoissa voi olla aivan yhtä kimuranttia kuin kentän hiekkaa vanhan kamelin lailla kyntävän ponin liikkeelle saaminenkin.
Tosiratsastaja ottaa eriskummallisetkin haasteet vastaan innolla ja on valmis muuttamaan ratsastustapaansa hevosen mukaan. Askelia eteenpäin ei kannata kuitenkaan harppoa liian lujaa. Jos tiedän, että ohjastuntumasi pehmeydessä on vielä parantamisen varaa, en suin päin anna sinulle suustaan superherkkää menijää, vaan pikku hiljaa haastavampaa käsiesi otteen hellentyessä.
Ratsuvalintaan vaikuttaa jonkin verran myös kokosi. Hölkyssä suurin osa hevosista on sellaisia, että ne jaksavat kantaa kenet vain, mutta maskottiponiemme Vilin ja Wilman kyytiin ei kuka tahansa voi kavuta. Shetuilla kypäräpään painorajana on noin 50 kg ja pituusrajana suunnilleen 150 cm. Liian suurikaan hevonen ei saa olla - pienelle ihmiselle Huge ja Vesu ovat aika järkäleitä. Oikean kokoisella hevosella apusi vaikuttavat oikein, ja esimerkiksi pohkeet osuvat johonkin muualle kuin ilmaan tai satulan siipiin.
Hölkyn hoitajat saavat osallistua tunneille omilla hoitohevosillaan, mutta muitakin heppoja saa totta kai toivoa ja kokeilla. Hevosia on tallissa sen verran, että tuntilaisen ei yleensä tarvitse ratsastaa kahta tuntia peräkkäin samalla hevosella, vaan vaihtelua saa aikaan mukavasti. Silmittömän rakkauden iskiessä samaa hevosta kuitenkin saa toivoa tunnille useampaankin otteeseen putkeen, ja mikä ettei toiveesi voisi vaikka toteutua.
On ratsunasi kuka tahansa, nautithan sen kanssa puuhastelusta täysin siemauksin! :)
Hölkyn ratsastustunnit pitää tavallisesti tallinomistaja Kama, eli minä. Olen ruskeasilmäinen ja vaaleahiuksinen, noin 166 cm pitkä nuori nainen, joka puuhastelee tallilla melkein aamusta iltaan. Erityisen tiiviisti luuhaan tallirakennuksen kolkissa tuntipäivinä, sillä tahdon olla lähellä kun hevoset pistetään kuntoon ja puretaan tunnin jälkeen. Olen mielelläni apuna ja vastaamassa mahdollisiin tuntiin liittyviin kysymyksiin, joten jos jokin juttu saa sinut rapsuttelemaan päätäsi niin tule ihmeessä tökkäämään ja kysymään.
Tallilla pörrään yleensä turvakengissä ja kermanvalkeissa Pikeurin ratsastushousuissa. Pohkeitteni suojana ovat monesti ainakin salmiakkikuvioiset ratsastussukat, ellei peräti myös saappaanvarret. Paitana minulla on usein lämpimillä keleillä värikäs toppi ja kylmemmillä sitten paksumpaa kampetta. Takkini ovat tummanruskeita, mitä tietoa saatat kolealla ilmalla tarvita meinatessasi yllättää minut takaapäin.
Opettajana olen häijy piiskanheiluttaja, joka viilaa pilkkua viimeiseen saakka ja heittää surkeat ratsastajat armotta alligaattorien valtaamaan vallihautaan epäonnistuneen tunnin päätteeksi. Painajaisissasi. :) Todellisuudessa yritän olla hauska ja kannustava opettaja, joka etenee perusteellisesti ja varmasti. En tahdo tuntilaisten viipottavan liian isoin harppauksin eteen, sillä pohjan on mielestäni oltava kunnossa ennen vaikeampiin harjoituksiin siirtymistä.
Puhun tunnilla paljon, koska tahdon kertoa tuntilaisille tulevista harjoituksista mahdollisimman runsaasti. Näin he saavat tehtävistä enemmän irti ja pystyvät kenties myöhemmin soveltamaan niitä yksin ratsastaessaan. Esimerkiksi pohkeenväistömääräys ei koskaan kuulu "Nyt pohkeenväistöä, hikipekat!", vaan kokeneidenkin tunneilla kertaamme pohkeenväistön avut ja vaikutukset hevoseen ennen tositoimiin ryhtymistä.
Koko tunnin ajan saa myös kysyä, jos jokin juttu jää epäselväksi. Yritän tosin oma-aloitteisestikin olla hyvin selkeä, ja jos tarkoituksena on vetää läpi monimutkaisempi harjoitus, tykkään kävellä radan ratsastajien katsoessa selittäen sen kulkua samalla. Tällöin ratsastaja näkee, mitä on tarkoitus tehdä. Oppiminen ei jää kuitenkaan vain näköaistin varaan, sillä esimerkiksi moniin olennaisiin istunnakohennuskonsteihin olen koittanut keksiä iskeviä mielikuvia. Ne painuvat päähän tehokkaammin kuin puuduttava paasaaminen.
Tunnin aikana minulla on tapana myös liikkua melko paljon kentällä tai maneesissa, maastotunneilla ratsastan muiden mukana Jorella. Paitsi että tunnit käyvät täten minullekin liikuntana (heh), saan liikkumalla ratsastajiin myös paremman kontaktin - kävelemällä ratsukon vierellä pystyn tarkkailemaan lähempää esimerkiksi ratsastajan asentoa tai hevosen liikkeitä ja opastamaan parivaljakkoa huolellisemmin. Rauhallisena hetkinä seison kentän tai maneesin keskellä huikkailemassa ohjeita, mutta millään pallilla istuskelemaan en tuppaa.
Pidän henkilökohtaista palautetta opetuksessa erittäin tärkeänä asiana, ja tahdon huolehtia, että ratsastajat saavat aina kommenttia tunnista sen jälkeen. Niinpä kuljen jäähdyttelyjen ajan ratsukoitten luona kysymässä meiningistä ja kertomassa omia ajatuksiani hevosen ja ratsastajan välisestä yhteistyöstä. Samaan syssyyn ratsastaja saa kätevästi annettua minulle vaikkapa seuraavan tunnin ratsutoiveen samalla kun hän kuulee face to face mitä pidin hänen ratsastuksessaan hyvänä ja mihin taas jäin kaipaamaan kohennusta.
Yleisen ilmapiirin koetan pitää tunneilla positiivisena. Hymy ratsastajan naamalla vaikuttaa aina hyvällä tavalla myös hevoseen! Hölkyn tunneilla ratsastamisen tavoitteena on aina muun muassa nauttiminen - melkeinpä pahinta mitä meidän tunnilla voisi tapahtua olisi, että ratsastajat puurtaisivat itkua pidätellen ja hammasta purren kentän Saharalla minun syödessä poppareita päheet peililasit kiinni olevien silmien päällä. Loppukommenteissakin pääpaino on poikkeuksetta tunnin onnistumisissa ja hyvissä puolissa.
Huomautathan minulle tunnin aikana, jos et kuule vaikkapa kentän perukoille puhettani. Minulla on kyllä mikki, johon puhua, mutta joskus tuuli nielee ääneni lähes kuulumattomiin ja silloin neuvojen noudattaminen on pelkän telepatian varassa. Jos yhteys on heikko, ei tunnista tule kuin omaperäisesti sinne tänne mönkivien matojen möyrintää. Aina kuuluvuusongelmat eivät siis ratkea korvavaikunpoistolla! ;)
Pieni ratsastusgallup:
Estetunnit ovat tosi hauskoja ja niitä varten olen tehnyt erityisiä tuntipohjia, kuvien muodossa! Hämärien syysiltojen aikana oli mukava piirrellä puomeja ja suunnitella ratoja. Joskus estetunnille saatan napata vinkkejä täältä. Ethän kopioi!
Alla olevasta kalenterista voit tukia rauhassa tulevia tunteja ja mahdollisesti jopa löytää sieltä sinulle sopivan oppimishetken. Voit osallistua mille tahansa osallistujia vailla olevalle tunnille, joka on sinulle avoin.
Vanhoista tunneista voit lukea tuntiarkistosta.
| päivämäärä | laji | avoin |
| 14.5.2010 | maastoesteet | kaikille |
| 19.3.2010 | kouluratsastus | kaikille |
| 22.1.2010 | esteratsastus | hoitajille |
| 30.4.2009 | kouluratsastus | kaikille |
| 25.10.2008 | kouluratsastus | kaikille |
| 23.2.2008 | kouluratsastus | kaikille |
| 17.1.2008 | esteratsastus | kaikille |
| 20.12.2007 | joulutunti | kaikille |
| 31.10.2007 | maastoesteet | kaikille |
| 18.10.2007 | kouluratsastus | kaikille |
| 25.9.2007 | kouluratsastus | kaikille |
| 9.3.2007 | kouluratsastus | kaikille |
| 16.2.2007 | kouluratsastus | kaikille |
| 12.1.2007 | esteratsastus | kaikille |
| 29.11.2006 | kouluratsastus | kaikille |
| 29.4.2006 | esteratsastus | kaikille |
| 15.4.2006 | vapaa | kaikille |
| 28.2.2006 | maastoratsastus | kaikille |
| 10.2.2006 | esteratsastus | kaikille |
| 20.1.2006 | kouluratsastus | kaikille |
Tähän tulee aina seuraavan tunnin pohja. Pohjassa kerron tunnin harjoituksista lämmittelystä jäähdyttelyyn. Voin antaa myös osviittaa siitä, mikä jossakin reenissä saattaa olla hankalaa kertomalla sinulle seikkoja, joihin erityisesti kiinnittää huomiota. Kirjoittamasi tuntitarinan tulisi mukailla mahdollisimman paljon alla olevaa pohjaa. Luethan lisää kirjoittamisesta kohdasta Tarinoista!
- ei tuntia tulossa -Hölkyn tunneille osallistutaan alla olevalla lomakkeella. Muistathan täyttää pakollisiksi merkityt kentät (ratsastaja ja tunti). Sähköpostiosoitettasi tarvitsen vain ilmoittaakseni, pääsetkö tunnille vai et. Jos et tahdo ilmoittaa e-mailiasi, voit tarkistaa asian tämän sivun lopussa olevasta ratsukkolistasta - sinne sinun ja heppasi nimet ilmaantuvat muutaman päivän sisällä ilmoittautumisestasi, jos pääsette tunnille. Ilmoittauduthan viimeistään päivää ennen tuntia, jos tilaa vielä silloin on. Tilanteen voit tarkistaa myös aivan tämän sivun alalaidasta.
Tähän listaan merkitsen sinut ja ratsusi, jos olette tulossa tunnille. Osallistujia otetaan tunnista riippuen 4-10. Pitkät vaellustunnit (2-4 h) voi tehdä suuremmallakin joukolla, toisin on tiheätempoisten estetuntien laita. Jotta opetus olisi mahdollisimman hyvää ja tehokasta, ei kentille tai maneesiin oteta hurjaa määrää ratsukoita kerralla. Näin minulla on mahdollisuus keskittyä kaikkiin ratsukoihin yksilöinä ja räätälöidä antamani ohjeet hevosen ja ratsastajan mukaan. Lisäksi välimatkat on helpompaa pitää riittävän suurina, eikä uraa pitkin puksuta mikään vetelä possujuna.
ratsukoita 0/0
