Poppoo-sivun anti raottaa sinulle ovea Hölkyssä popparin lailla pomppivien kaksijalkaisten salamyhkäiseen maailmaan. Vaikka jälki Kaman kuninkaallisen taitavasta saappaankärjenkiillottajasta uupuu, antaa sivu sinulle toivon mukaan mielenkiintoisen kuvauksen paitsi tallin takana hääräävästä omistajasta myös hevosten karvapeitteitä ankarasti liki puhki kiillottavista orj... siis hoitajista. Vintillä suloisen sekamelskan ylläpitävän kanalauman jäsenet ovat kirjoittaneet itse itsestään esittelyt, samoin omistaja. Muu tallin väki on kuitenkin Kaman aivonystyröissä vinkuvien ruuvien keksintöä.
Hoitajat eli Kaman urheat palkkasoturit, jotka ovat valmiita kumisuat kilpenä hyökkäämään sinnikkäiden kurapaakkujen kimppuun ja eliminoimaan niistä voimakkaimmatkin, ovat eräs Hölkyn tärkeimmistä asioista. Hoitajia on ollut aina ja toivon, ettei suunta muutu, vaikka vertahyytävät kauhukertomukset hämyiselle heinävintille johtavien tikkaiden narinasta ovatkin kenties kalventaneet jotkut lähinummien potentiaaliset hoitajatytöt. Ja miksei mukaan mahtuisi poikiakin. Siitähän juontuisi talliromantiikkaa parhaimmillaan!
Hölkky-heimon jäsenet, joiden yleisiin tuntomerkkeihin kuuluvat enemmän tai vähemmän takkuisista hiuksista törröttävät vihreät heinänkorret, puruiset popot ja karsinoiden kuuraamisesta rakkuloille hiertyneet kädet, esiintyvät sinulle alla kunkin itse itsestään kirjoittamisensa esittelyiden kautta. Kuvausta ei ole pakko kirjoittaa, mutta mikäli tahdot määritellä pidetäänkö sinua tallikirjaan tupsahtavissa tarinoissa Shrek-vivahteisena kurttunaamana vai reippaana hoitajatyttönä on se suotavaa. Nykäise minua hihasta myös jos tahdot päivittää esittelysi esimerkiksi dramaattisen parturikäynnin päätteeksi.
Heipähei, täällä keikkuu vuonna '93 syntynyt brunette pitkätukka, tutummin Hile! Olen yleensä iloinen ja reipas, sekä tulen pääasiassa kaikkien kanssa hyvin toimeen. Minussa on hieman psykologin vikaa, eli toisin sanoen ajaudun aina kuuntelemaan muiden murheita ja jakelemaan neuvojani erilaisiin ongelmiin. Rakastan hyviä keskusteluita erilaisten ihmisten kanssa ja tutustun ihmisiin yleensä nopeasti. En kuitenkaan ole erityisen kovaääninen enkä välttämättä puhu kovin paljoa, vaikka toki aina silloin tällöin kauhea puhetulva pääsee valloilleen...
Ulkonäöltäni olen siis varsin tavanomaisen näköinen. Omistan laineikkaat selkään asti ulottuvat tummanruskeat hiukset, jotka kylläkin ovat yleensä tallilla ollessani letillä. Minulla on varsin kalvakka iho, enkä kesälläkään paahdu kovinkaan ruskeaksi. Hymyilen paljon ja minulla on hymykuopat, joista usein kuulenkin huomautuksia. Silmäni ovat keskiruskeat ja suuret. Olen hoikka ja kohtuullisen pitkä. Käytän tallilla yleensä ruskeita ratsastushousuja, tennareita ja jonkinlaista villapuseroa tai hupparia. Kesällä tietysti olen tarpeen vaatiessa kevyemmissä asusteissa ja talvella vuorautuneena toppatakkiin ja paksuun kaulaliinaan sekä pipoon!
Hevosten kanssa olen varsin kokenut, sillä olen harrastanut
ratsastusta ja intohimoista tallilla hengailua 7-vuotiaasta lähtien.
Pidän kaikista ratsastuksen lajeista, yleensä menenkin aika
fiilispohjalta. Taitavin olen kuitenkin ehkä kouluratsastuksessa ja
mikäs siihen lajiin sopisikaan paremmin kuin Tähti!
Hölkyssä käynyt aktiivisen epäaktiivisesti jo monta vuotta, aloin
nimittäin vuonna 2006 hoitamaan Melpirate Ocean nimistä pollea,
mutta lopetin Piran hoitamisen vuonna 2007. Senkin jälkeen
olen kuitenkin pörrännyt silloin tällöin tallilla ja nyt olen taas
reippaana mukana kuvioissa Tähden hoitajana!
Toivottavasti tavataan tallilla!
Hellou! Olen siis yksi Hölkyn hoitajista, Dimma. Vuosimallia olen -96 huumorintajun omaava tytteli tuolta Pirkanmaalta. 1.1. on syntymäpäiväni, sattumalta myös uudenvuoden päivä ;) Rakastan erityisesti hevosia ja koiria, mutta pidän myös muista eläimistä. Tarinani Hölkyssä alkoi 07. marraskuuta vuonna 2009 ja olenkin sen aikana tutustunut Hugeen aika hyvin monien metkujen kautta.
Ulkonäöltäni olen omasta mielestäni aivan tavallinen, ehkä hitusen rumakin, mutta moni on kutsunut minua kauniiksi (olen tästä aivan ymmälläni). Minulla on punaiset, aika lyhyet hiukset. Olen vähän yli 160cm pitkä, hoikka tytteli.
Tallilla pidän ylläni yleensä mustaa tallitakkiani tai vähän kylmemmällä säällä sen päällä myös toppaliiviä. Kesähelteellä asuni vaihtelee sään mukaan. Ratsastaessa myös vaatteeni vaihtelevat, joskus ratsastussaappaat, joskus -kengät. Jos menen maastoon, minulla on sininen maastotakki ylläni.
Yleensä olen pirteä, seurallinen persoona ja saan mököttävätkin kaverini usein iloisemmalle tuulelle huumorintajuni sekä räväkän luonteeni ansiosta. Tarpeen vaatiessa osaan olla kuitenkin myös vakava. Tylsistyn aika nopeasti ja kaipaakin arkeen yleensä piristystä tai vaihtelua. Hoitohevoseni on suuri ja sympaattinen shireori Huge, joka vie paljon aikaa ja vaivaa tallilla ollessani. Tallilla pyörin jatkuvasti ystävien seurassa ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa - oli tuttu tai ei. Halutessani saan aikani kulumaan nopeasti myös yksikseenkin. Välillä olen hieman ujommalla tuulella, mutta sitä tapahtuu kovin harvoin.
Olen pyörinyt virtuaalimaailmassa vuodesta, hmm, kai 2003 tai 2004 asti, joten kokemusta on tullut niiden vuosien aikana. Ensimmäisen html-sivun olen perustanut vuonna 2007 tai 2008 vuoden alussa. Siitäkin siis kokemuksia on, vaikka en edelleenkään tajua joitain salamyhkäisiä asioita ;)
Ristimänimeltään Mandella Dolphin, eli tuttujen kesken Mandi, on se tyttö joka pörräilee paikasta toiseen pitkä letti viuhuen ja naama kevyessä virneessä! Olen nopea käänteissäni, enkä aina itsekään tiedä mihin olen menossa, mutta ei se silti sitä menoa haittaa. Vuosimallia olen -94, maaliskuussa syntynyt keväinen heppatyttö.
Luonteeltani olen pirteä ja energinen, sekä erittäin huumorintajuinen ja usein myös aika sarkastinen. En suutu vähästä, ja minulle voi sanoa lähes mitä tahansa, sillä otan usein asiat huumorilla. Toisinaan se piirre ei ole niinkään hyvä, ainakin koulussa siitä on tullut sanomista useammin kuin kerran. Ei kannata kokeilla.. Joka tapauksessa pravuureitani ovat äkkinäiset mielenmuutokset ja älyttömät tempaukset, joista toisinaan aiheutuu ongelmia. Olen kuitenkin oppinut selittelemään ja puolustelemaan ”hyviä” ideoitani pienen elämäni aikana taitavasti. Solmin uusia ystävyyssuhteita helposti ja tykkään höpötellä paljon, mutta usko tai älä, osaan kyllä myös kuunnella.
Tosiaan, minulla on pitkät, suklaanruskeat hiukset vaaleilla raidoilla varustettuna, ja usein ne ovat kiinni letillä tai ponnarilla. Olen normaalivartaloinen, mutta vain 162cm pitkä, ja omistan suuret, siniset silmät. Meikkiä en kamalasti käytä, tallilla ainakaan, joskus vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa, mutta aina ei niitäkään. Pukeudun usein löysiin kollareihin, tai sinisiin ratsastushousuihin. Päälläni on vuodenajasta riippuen myös iso T-paita, huppari tai ylipaksu toppatakki. Keräilen erilaisia värikkäitä pipoja, ja niitäkin näkee päässäni talviaikaan usein. En tykkää käyttää saappaita, joten pidän joko tennareita tai tallikenkiä.
Heppailua olen harrastanut pienen ikäni, mutta pitänyt taukoa aikaisemmin. Olen n. viisi vuotta ratsastaneen tasolla, koulua menen helppoa B:tä ja esteitä hypännyt metriin asti. Virtuaalimaailmassa olen pyörinyt myös 4-5 vuotta, ja talleja olen omistanut useita, tällä hetkellä pidän pystyssä yhtä. Hevosharrastuksen lisäksi käyn nyrkkeilemässä ja tanssimassa, talvisin myös lautailen aina kun ehdin. Mieluiten vietän kuitenkin aikaa tallilla touhuten (heppa- ja ihmis) kavereiden kanssa aina kun mahdollista!
Olen vuosimallia 93, melko pitkä tyttö, ja – yllätys yllätys - täysi heppatyttö. Minulla on vaaleat hiukset ja hopeinen rustokoru vasemmassa korvassa. Pidän hiuksiani aina vapaina, ja se saa kaikki kiskomaan hiukset päästään irti, sillä hiukseni ovat aina joskus sopivasti tiellä. :>> Minulla on myös siniset silmät ja melko hoikkakin olen. Meikkiäkin sinne naamaan tulee eksymään joka päivä, mutta ei se minusta sen tyhmempää tee. ;)
Olen sosiaalista sorttia, mutta suutun myös helposti. Näitä kahta on välillä vaikea yhdistää, mutta oikeastaan joskus ne taas sopivat yhteen kuin palapelin palat. ;) Äänekkyyttä minusta löytyy myös, mutta yleensä vain väärissä paikoissa ja hoidan itseni ongelmiin, joista onneksi saan uitua itsepäisyyteni avulla. Hevosharrastukseeni kuuluu ratsastaminen ja hoitaminen. Molemmista pidän, ja parikin viikkoa ilman niitä saa minut ärsyyntymään. Mutta eipä minusta sen enempää. :D
Heippa vaan kaikille, minä olen Vnur, 15-vuotias tyttö täältä etelästä. Hoitelen siis ravisuttavan ihanaa Ravis-herraa. Irl-elämässä minulla on oma hepoliini ja ratsastusta olen harrastanut sellaiset seitsemän vuotta. Minut tunnistaa ruskeista, pörröisistä keskipitkistä hiuksista, suklaan ruskeista silmistäni ja 165 senttiä pitkästä olemuksestani. Vaatetuksesta voin vihjaista että minut näkee usein farkuissa, muhkeassa toppaliivissä sekä hupparissa, mutta kesäisin lähden ulos shortseissa sekä topissa vaikka lämpömittari näyttäisi uhkaavasti kahdenkymmenen huonompaa puolta. Varmiten minut löytää Raviksen boksista taikka selästä.
Jos perusluonteeni pitäisi kiteyttää pariin sanaan, sanoisin että olen reippaahko ja energinen tyttö. Positiivisuus on yksi ominaisuuksistani ja nauruni kuuluu toisinaan kerhohuoneesta naapuriin saakka. Rakastan jännitystä enkä sano koskaan ei kunnon seikkailuille. Minä olen se, joka keksii lähteä keskellä yötä outoihin seikkailuihin maastoon ja se, joka kokeilee korkeaa koulua ilman satulaa takaperin istuen. Siksi onkin toisinaan hyvä, että allani on turvallinen ja tasainen hepo, joka jaksaa tämän oudon hoitajan hullut ideat.
Ruskeiden hiuksien takaa pilkistävät ruskeanvihreät pisteliäät silmät, joilla saa kätevästi aikaan niin iloisen, murhaavan kuin ujonkin ilmeen. Pieni mutta pippurinen, sen voi allekirjoittaa varmasti kaikki minut tuntevat! Haluan saada tahtoni läpi ja olen sinnikäs, enkä kestä jos "isommat" pojat hyppivät silmille..
Monesti meiltä ihmisiltä kysytään lempieläintä, ja odotetaan aina tiettyä vastausta. Kaikkien kirjoittamattomien lakejen vastaisesti lempparini ei olekkaan hevonen vaan koira - pitkän kinuamisen jälkeen minulta löytyy itseltänikin 2.4.09. syntynyt tokoileva chihuahuauros Wagner, joka on kaikilla tavoilla chihuahuan rotumääritelmää vastaan. Rakastan myös useimpia muitakin eläimiä, hevosia, kissoja, rottia, frettejä.. Wagnerin lisäksi minulla on myös gerbiilitytöt Wilma, Varga ja Hera. Gerbiilejä minulla onkin ollut aina kahdeksanvuotiaasta asti, ja poikasiakin on edesmenneelle Pikille (Wilmakin on tästä poikueesta) syntynyt.
Seuraavaksi haluaisit kuulla, että ratsastan kilpatasolla ja että käyn vähintään kymmenen kertaa viikossa tallilla, mutta en minä mitään niistäkään tee. Unelmoin kyllä ratsastamisesta - ja tietenkin omista hevosista ja poneista - mutta rahan takia en ole voinut ainakaan vielä aloittaa tätä harrastusta. Olen ratsastanut vain kerran ilman taluttamista, mutta russponi Hasse oli niin hellyyttävä ja ihana ratsastettava hölskyttävin raveinensa, että kiisin suoraan ratsastuksen ideaan ja ihanuuteen.
Asun Kuusankoskella, muutin vuoden 09 joulukuussa tänne Järvenpäästä, joten suuri muutos oli odotettavissa, kun muutti tänne "jumalan selän taakse" niin kuin uskovaisilla on tapana sanoa. :D Eihän tämä tietenkään ihan missään korvessa ole, mutta kun muuttaa pääkaupunkiseudulta, kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Ei elämäni kyllä juurikaan ole muuttunut, konehan on aina se sama vanha..
Sosiaaliset suhteeni ovat pitkälti virtuaalimaailman pyörteissä. Parhaaseen ystäväänikin olen tutustunut virtuaalikoirien kautta, ja muutkin hyvät kaverini ovat tämän harrastuksen pauloissa. IRL en ole mitenkään eri seurallinen: mieluummin kaivaudun loppupäiväksi koneeni ääreen kuin menen ulos kavereiden kanssa. Voisihan tätä kutsua jo koneriippuvuudeksikkin, ja siihen minulla ei ole mitään lisättävää.
Toffu.. Sen verran monimutkainen kapistus ettei sitä ihan muutamalla lauseella kuvata mutta yritetään nyt kuitenkin. Olen siis kesällä 91 syntynyt tyttölapsonen jonka lempiasioihin kuuluvat kesä ja jäätelö, disneypiirretyt, kissat, nauraminen, pallomeressä uiminen sekä kaiken jännittävän ja uuden kokeileminen. Uskoisin siis olevani melko avoin ja iloinen tyyppi joka on valmis hyppäämään uusiin haasteisiin epäilemättä. Toisiin ihmisiin tutustun helposti vaikka ujommat saattavatkin vähän säikähtää suoria juttujani joita lauon sen enempää ajattelematta. Välillä ovat kaverini ihmetelleet että onkos tuolla tytöllä aivoja ollenkaan mutta kyllä ne sieltä aina tarvittaessa löytyvät.
Ulkonäöltäni olen sellainen normi. Minulla on keskipitkät tummanruskeat hiukset, siniset silmät ja lempiväreihini kuuluvat keväänviherä, keltainen ja oranssi. Tosin makuni vaihtelee usein joten mitään sanomaani ei kannata ottaa turhan tosissaan. Minulla on tällä hetkellä piilolinssit mutta yhtä hyvin voisin käyttää silmälasejakin, ja mainittakoon vielä etä olen suomenruotsalainen, kyllä vain! Vaviskaa. Mutta äitini mielestä olen oikeasti liian juntti siihen hommaan. Kotona minulla on aivan ihana tyttökissa joka on maailman suloisin ja kiltein otus <3
Luonteeltani olen ailahtelevainen mutta suurimman osan ajasta olen pirteä ja sosiaalinen. Nauran asioille helposti, varsinkin omat huonot vitsit tuovat vedet silmiin vaikka muut eivät tajua alkuunkaan nauraa. Olen myös melko varma itsestäni enkä nolostu helposti mikä johtaa siihen että olen joidenkin mielestä ehkä vähän ärsyttävä. En ilmeisesti välitä tarpeeksi muiden mielipiteistä ;) Yleensä tunne on kuitenkin vain hetkellinen ja pian tulen taas kaikkien kanssa toimeen. Minulla on myös melkoisen lyhyt pinna ja saan välillä ns. "miniraivareita" joiden aikana heittelen tavaroita, kiljun ja itken mutta ne menevät yleensä ohi viidessä minuutissa ja sen jälkeen voin taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehkäpä vähän nolo tapa mutta en ainakaan jää vatvomaan asioita turhaan vaan saan kaiken ulos kerralla jolloin asiat eivät paina mieltä. Tällä hetkellä elämäni tärkein asia taitaa olla tuo kahdeksantoistavuotispäivän odottelu, siitä ne bileet sitten alkavat!
Heipsula! Olen tällainen 97 syntynyt tytöntyllerö! Olen syntynyt heinäkuussa, joten olen tällainen kesän lapsi. Rakastan kesää yli kaiken. Hehe.. Olen siis Vilin hoitaja, ja käytän nimimerkkiä Kamu. Virtuaalimaailmassa olen pyöriskellyt sellaiset kaksi vuotta. Oikeilla talleilla olen käynyt jo kohta neljä vuotta, mutta ratsastanut olen pienin välitauoin n. vuoden.
Minut tunnistaa blondeista olkapäille ulottuvista kerroksittain leikatuista hiuksista, joita koristaa yleensä panta rusetin kera. Pidän usein lökäreitä ja hupparia. Niin, ja kasvojani koristaa nenän päällä köllöttelevät silmälasit. Olen iloinen ja hauska tyttö, ja pidän villistä menosta.
Omistan neljä gerbiiliä ja parta-agaman, ja muutenkin pidän kaikista eläimistä. Olen yleensä aluksi aina hieman ujo, mutta jos joku tulee juttelemaan minulle, niin saan nopeasti ystäviä, ehkä sinäkin saat minusta ystävän? Loppujen lopuksi olen aika puhelias ja pirteä tyyppi. Ehkä tapaammekin vielä heinävintillä?
Vuosimallia -94 oleva elokuun tähtönen esittäytyy tässä. Olen siis Tanja, juuri se tyttö, joka taidokkaasti raivasi tiensä Eemelin hoitajaksi. (; Pituudeltani olen vain vaivaiset 164 senttiä, mutta ei se menoa haittaa. Ulkonäöltäni olen hieman tukevahko, en kuitenkaan lihava vaan siltä lihavan ja laihan väliltä. Hiukseni ovat polkkapituiset, todella sekavat ja lukuisten värjäyksien ansiosta väriltään vaaleanruskeat. Silmäni ovat siniset ja niitä verhoaa tuuhea pitkien mustien ripsien rivistö. Joskus oloni on kuin kamelilla, kun lumihiutaleet ja vesipisarat jäävät ripsiin. Vaatetukseeni kuuluu yleensä harmaat kollarit tai siniruudulliset ratsastushousut sekä jonkinmoinen paidan ketale. Paitani ovat yleensä melko räikeän värisiä, joten jos näet tallissa leimuavan punaisen pisteen, niin se on minun paitani, eikä se ole mitenkään ihmeellistä. :D Rakastan villasukkia.
Luonteeltani olen melko ystävällinen ja pyrin olemaan kaikkien kaveri. Joskus tosin menetän hermoni hetkessä ja ystävällisyys on enään kaukainen haave, tätä tosin sattuu melko harvoin. Olen kova tyttö puhumaan, enkä muista välillä antaa suunvuoroa ollenkaan muille. Silloin minua pitää vetäistä hihasta ja käskeä pysymään hiljaa. Tykkään kokeilla kaikkea vähemmän järkevää, joten tallin katolle kiipeäminen ei ole kohdallani homma eikä mikään, saati sitten orilaitumella juoksentelu. Pyrin kuitenkin olemaan kiltti tyttö ja pitämään hullut ideani omana tietonani. Olen omasta mielestäni huumorintajuinen ja nauran paljon. :)
Virtuaalihevosia olen harrastanut vuosisatojen ajan. No ehkä en ihan niin kauan, mutta ainakin neljä vuotta. IRL:ssä en hevosia harrasta, sillä omistan pienen hevoskammon, joka on tullut siitä, kun olen meinannut useaan otteeseen jäädä vapaana juoksevan hevosen alle. Muuten kyllä pidän hevosista paljon, kunhan ne vain pysyvät kiinni jossain, eivätkä pääse vapaiksi. En harrasta juurikaan muuta kuin tätä datailua ja lukemista, joita ei harrastuksiksi voi lukea. Joka tapauksessa olen tutustumisen arvoinen kappale! :D
Vaviskaa Hölkyn ainoan kasarin edessä. Olen syntynyt elokuussa 1989, mutta se minulle anteeksi annettakoon. Pikku kimoani olen hoitanut jo aiemmin vuosina 2005-2007.
Olen rauhallinen ja kärsivällinen luonne. Tyyntä olemustani selittää ehkä se, että olen varsin passiivinen, jopa laiska ihminen. En halua kiirehtiä minnekään, eikä ole mitään uutta siinä, että minut löytää lojumasta kaikessa rauhassa heinävintin sohvalta, vaikka muilla olisi tallissa menossa hännänletityksen HM-kilpailut. Vauhdikkaampien ihmisten mielestä olenkin varmasti aika tylsä tyyppi. Ärsyttäväksikin voin käydä, kun oma piponi alkaa kiristyä vaikkapa liiallisen riehumisen vuoksi, ja yleensä se taidan olla juuri minä, joka käskee teitä lopettamaan verisen tyynysotanne. Pahasti suuttumaan minua on kuitenkin varsin vaikea saada.
En ole kovin puhelias (jos ei pitkiä, syvällisiä keskusteluja lasketa), mutta enemmän tai vähemmän sarkastiset kommentit ovat alaani. Viihdyn tietystä hiljaisuudestani huolimatta hyvin kaikenikäisessä seurassa, parhaiten kuitenkin parin kolmen ihmisen porukassa. Seurallisuudellani on kuitenkin rajansa, sillä kaipaan myös aika lailla rauhaa ja hiljaisuutta. Ettehän siis loukkaannu, jos joskus kesken riehakkaimman sambakarnevaalin livahdan karkuun heinävintiltä tai jos toisinaan tahdon lähteä maastoreissulle ihan vain kahdestaan Saran kanssa?
Kaiken kaikkiaan seesteisen olemukseni takana asustaa mietteliäs ja melankolinen, jopa surumielinenkin tyttö, joka elelee loppujen lopuksi aika lailla omissa maailmoissaan vaikka seuraa ympärillä olisikin.
Ulkomuodoltani olen harmaavarpunen. Varteni on noin 155 cm lyhyt ja hieman pyöreä. Lavoille ulottuvat hiukseni ovat ruskeat, "märän hiekan väriset", ja hieman laineilevat, mistä syystä ne ovatkin lähes aina sotkussa. Pehko voi olla auki, kiinni tai myös mitä tahansa siltä väliltä. Silmäni ovat siniharmaat ja lasien takana piilossa. Muistakaa, että rillipäistä ei saa lyödä – ei edes tyynyllä! Vaatetuksessani suosin mukavuutta ja yksinkertaisuutta, saatan ratsastaakin ihan vain collegehousuilla. Väreistä minua miellyttävät tummat ja maanläheiset, kuten musta, vihreä, ruskea ja siniharmaa. Piristystä antamassa voipi olla myös vaikka punaista tai oranssia. Yleisesti ottaen en murehdi ulkoasustani tavattomasti enkä esimerkiksi meikkaa tallille. Joten jos Saran karsinasta löytyy takkutukkainen menninkäinen, älkää heti soittako tuholaistorjuntaan... se olen luultavasti minä.
Tässä tulee jykevä ja pitkähkö 1993 syntynyt tyttö. Olen tomera ja koitan pitää Kiarankin laisen pollen kurissa, vaikeaa siitä tulee kyllä olemaan tosiaan!
Minut löytääkin sieltä Kiaran luota karsinan nurkasta ponin orjana. Tallilla käytän kesäisin T-paitaa ratsastushousujen kera, kylminä kesäpäivinä päälläni on huputon huppari :). Talvisin olen hyvin topattu tyttö ja Kiarakin saa suuhunsa pelkästään takkini täytteitä.
Turvaliivin koitan AINA änkeä johonkin, sillä Kiaran luonteen tunteva henkilö laittaisi niitä tuhansia päällekkäin.
Moikkelis vaan! Olen siis vuosimallia ’95 tytön tyllerö täältä pohjoisemmasta osasta Suomea.
Minulla on punaisenruskea tukka lähes olkapäille asti, ja otsan peittona heiluu sivuotsis. Pidän yleensä hiuksia ponnarilla, sillä muuten hiukset tuntuvat luikertelevan kaiken eteen. Olen hieman alle 170 senttimetriä pitkä ja painon puolesta normaali. Minulla on hassun väriset silmät, sinistä vihreää ja harmaata sekaisin. Ne ovat myös hieman kameleonttimaiset, riippuen hieman valon määrästä ja vaatteiden väristä, joku edellä mainituista väreistä korostuu.
Vaatetukseni on tallilla aika yksitoikkoinen. Pidän mustasta sekä neutraaleista väreistä, ja lähes poikkeuksetta minulla on ruskeat tai ruskearuudulliset ratsastushousut. Tuulitakin väri on musta, samoin tallikenkien ja minichapsien. Kylmemmillä ilmoilla vetäisen vielä mustat tuulihousut päälle. Tietenkin sitten pakkasella nämä vaihtuu toppakamppeisiin. :)
Luonteeltani olen.. No ehkä jopa hieman riehakas. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, kaiken näköisiin ja ikäisiin. Jutun aihe löytyy yleensä helposti. Rakastan seikkailuja ja jännittäviä tilanteita. Taidanpas myös harrastaa keppostelua. Mikäs siinä istua tyhjässä karsinassa kuset housussa jännityksestä ja odottaa kun pahaa aavistamaton hoitaja tulee puhdistamaan karsinaa… Et ehkä halua tietää loppua. :D Joissakin tilanteissa olen taas hermoheikko ja hieman äksyilevä, joissakin taas kaipaan rauhaa ja yksinäisyyttä. Ömm.. Sitä kai kutsutaan murrosiäksi? ;) No ei, yleensä olen leppoisa ja huumorintajuinen tyyppi. No, tietenkin jos matikanopettaja on määrännyt minulle laiskanläksyjä, saatat tavata tallinkäytävällä jonkun harakasta mutisevan henkilön.
Hevosia olen harrastanut koko koulu-urani ajan, taitaapa silloin sitä tulla lähes kahdeksan vuotta. Missään vaiheessa innostus ei ole lopahtanut, ja vieläkin jaksan olla menossa uusiin haasteisiin ja kehittyä ratsastuksessa.
Hoitajien jälkeen estradille astelee loput omituisten otusten kerhostamme. Tämä ilmaus meinaa omistajaa, kengittäjää ja eläinlääkäriä. He hääräilevät tallilla vakiona enemmän tai vähemmän huolehtien kauramoottorien tarpeista ja ovat omistajaa lukuun ottamatta lonkalta vedettyjä hahmoja. Oikeaa tallimestarintapaista ei Hölkkyyn haeta.
Moro sinulle! Hölkyn takana hääräilen minä, pesunkestävä hevosnainen vuosimallia –92. Seuraavassa kerron sinulle IRL-Kamasta, mutta samanlaisena pidän itseäni myös virtuaalimaailmassa. Mitä nyt vähän vanhempana. Joka tapauksessa varrellani on pituutta noin 166 senttiä ja olen normaalipainoinen. Meikällä on pitkät, vaaleat hiukset sekä otsatukka ja suuret, ruskeat silmät. En meikkaa kotona arkena, mutta ihmisten ilmoilla kevyesti.
Pidän väreistä. Suosikkivärejäni ovat vihreä ja ruskea ja niitä vaatteistanikin löytyy sinisen ja pinkin ripauksen ohella. Tallilla pörrään yleensä turvakengissä ja kermanvalkeissa Pikeurin ratsastushousuissa, joista tappelisin varkaan kanssa kynsin ja hampain! Kyllä, olen ihastunut housuihini… Paitana minulla on usein lämpimillä keleillä toppi ja kylmemmillä sitten paksumpaa kampetta.
Elämäni rakentuu pääosin heppailusta ja lukion käymisestä. Kotona minulla asustaa kaksi hevosta, railakas kimo eestinhevosruuna ja lempeä tummanruunikko lämminveriruuna. Eestiläinen eli Kirppu toimittaa seuraponin virkaa ja hoitaakin työnsä kunnialla – se on aina valmis toimimaan lämpösen eli Valtsun rapsutustolppana ja suojelemaan tätä pedoilta.
Valtsu taas on maastoratsuni, jonka kanssa koluamme lähimantuja korvat hörössä melkein päivittäin. Joskus toki jäämme myös aitojen sisään tuuppaamaan helppoja koulukiemuroita tai hyppäämään noin puolimetrisiä esteitä. Tärkeintä minulle ratsastuksessa on se, että kumpikin osapuoli nauttisi puuhasta. Siksi yritänkin koko ajan kuunnella hevosen ajatuksia ollen kuitenkin samalla rohkea johtaja. Valtsu on luonteeltaan oikea herrasmies!
Hevosten lisäksi tykkään paijata kissaani Viirua. Viiru on mahdottoman upea, mattakarvainen leikattu maatiaiskolli. Se rotkale rakastaa nukkumista ja hiirten pyydystämistä ja on aina valmis halittavaksi! Hevosille Viiru ei tosin ole kovasti lämmennyt, mutta ei se haittaa. Mirri on aivan paras otus!
Luonteeltani olen ehkäpä aavistuksen tulisieluinen, sillä vaikka vieraiden seurassa olen ujo ja hiljaa ei tuttujen luona pälpätyksestä ja hulluista jutuista ole tulla loppua, enkä ole varustettu järin pitkällä pinnalla. Äkkipikaisuudestani huolimatta olen kuitenkin huumorintajuinen ja toivottavasti ihan hauskaa seuraa.
Hevosten lisäksi harrastan kotosalla pianonsoittoa, musiikkiopiston perustason jälkeen en ole tosin niin hirmuisesti pimputtanut sillä flyygelimme päästää sisästään pääosin sydäntäraastavan epävireisiä vingutuksia, joilla ei juuri balladeja tulkita. Uudempi harrastukseni taas on lavatanssi. Vaikka en ole erikoisemmissa tanssilajeissa (vielä) mikään haka, niin hyvä yhtye ja pähee meininki saavat kyllä hameen korviin väkisinkin!
Suosikkiyhtyeeni on ihana Neljänsuora, jolta lempparikappaleitani ovat Älä unohda minua sekä Tuhma tyttö kahvilassa. Tykkään kuitenkin myös tosi monista soundtrackbiiseistä, muun muassa Pirates of the Caribbeanin He’s a Pirate ja Twilightin Supermassive Black Hole ovat todella awws. <3 Radiokanavista kuuntelen lähinnä Novaa, joskus myös NRJ:tä.
Elokuvista romanttiset komediat (etenkin Rakkautta vain) jumittavat minut herkimmin telkkarin ääreen, mutta monet muutkin leffatyypit todella kelpaavat! Hyvää elokuvaa on ihanaa katsoa. Tykkään erityisesti Pirates of the Caribbean, Taru Sormusten Herrasta ja Twilight –elokuvista. Jännäreistä suosikkini on kenties Ocean’s Eleven.
Syön melko terveellisesti, pidän paljon esimerkiksi kaikenlaisista kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Lempimarjojani ovat mansikat ja lakat. Olen melko ujo maistamaan mitään outoja makuja, eksoottisin suuhuni mennyt juttu on varmaan paahdettu kurpitsankukka, jota oli tarjolla Roomassa siellä matkatessani. Juon kahvia, janoon vettä tai joskus limua. Karkeista olen armoton Lumipantterifani ja limsoista suosikkini on Mountain Dew.
Töissä yritän olla tunnollinen ja reipas. Horoskooppini vaaka aiheuttaa satunnaisesti pieniä laiskuuspuuskia, mutta toisaalta minulle tulee helposti huono omatunto jos joku asia jää tekemättä vetelehtimisen vuoksi. Varsinkin tallia pidän hyvin siistissä kunnossa – luontainen Monk-vaistoni laittaa minut aina suoristelemaan satuloita ja järjestelemään satulahuopapinoja tip top kuntoon.
Minut tunnistaa tallilla helposti siitä, että koetan olla ajoissa missä kuuluu. Pidän kiinni sovituista asioista ja kiireisinä päivinä pyrin työskentelemään tehokkaasti, jotta saisin vähäisenkin ajan käytettyä mahdollisimman hyvin. Kiire kuitenkin rassaa minua herkästi ja aiheuttaa kiukkuisuutta – mieluiten hoidan hommat rennosti ilman mitään hullunmoista hätää.
Kengittäjänä tallissa toimii minun isäni, joka on käynyt kengittäjäkoulutuksen ja kengittää harrastuksekseen Hölkyn hevoset. Varsinaiselta ammatiltaan hän on maajussi, mikä on etu, koska saamme kotoa hummille kaurat, heinät ja pahnat. Muilla talleilla hän ei kuitenkaan käy kengittämässä, paitsi poikkeuksellisissa hätätapauksissa. Hän neljissäkymmenissä oleva vaaleahiuksinen mies, jolla pituutta on noin 180 cm. Kenkääjämme silmät ovat suurehkot ja siniset.
Jos bongaat kavioista löystyneitä kenkiä tai huomaat popon vallan puuttuvan, niin iskälleni voi aina pistää kengitysilmoituksen toimistoni ilmoitustaululle, ellet sitten halua välittää kengitystoivetta suullisesti minun kauttani tai suoraan isälle. Liukkailla keleillä superhyödyllisiä hokkeja voi kiristellä lääkekaapista löytyvällä hokkiavaimella oma-aloitteisestikin, mutta jos tarvitset jelppiä, niin kysy pois!
Hölkyn hevosista kaikilla paljasjalka-Saraa lukuun ottamatta on syksyisin, talvisin ja keväisin kengät. Jääkeleillä niihin lisätään 6 hokkia. Virallisen hummanpaijaajan pestiin päässeen on hyvä tarkistaa päivittäin kenkien kunto ja talvisin myös se, että hokkeja on oikea määrä ja että ne ovat kaikki kireällä. Kesälaitumilla kavioitten kiiltävät rautavänkyrät kuitenkin joutavat pois, kun pollelauma karauttaa vapaalle mustanginelämästä nauttimaan!
Kengityksessä hevosen mahdollinen vanha kenkä otetaan ensin pois kaviosta sen vuolemista varten. Päätarkoitus on veistää humman ehkäpä tärkeimmästä ja merkillisimmästä osasesta reilu kuukauden kasvamisen jälkeen pyöreän muotoinen, nätti ja sopivan mittainen. Kun vuoleminen on hoidettu, kenkä laitetaan takaisin paikoilleen nauloilla. Samoja kenkiä hevonen käyttää niin kauan, kuin ne ovat tarpeeksi paksussa kunnossa - kulumista tapahtuu kovan käytön myötä, ja huonoja popoja ei käytetä!
Nykypäivänä pohditaan paljon, onko kenkien käyttö ollenkaan järkeenkäypä juttu. Minun mielestäni Hölkyssä asustaville mukavassa käytössä oleville kauramoottoreille ei tee pahaa pitää kavioissaan asianmukaisesti laitettuja kenkiä, ja etenkin talvella olen totta tosiaan niiden puolella, sillä pidän hokkeja tärkeänä apuna luistelemisen ehkäisemiseen. Sara edustaa kuitenkin sangen karaistunutta rotua ja on varustettu niin kivikovilla kavioilla, että ne eivät pahemmin ole ihmisen asentamaa suojausta tarvinneet. Hyvänä nyrkkisääntönä voi joka tapauksessa pitää sanontaa "Parempi ilman kenkiä kuin huonojen kenkien kanssa".
Lähimantujen ainoan eläinlääkärin puhelinnumero löytyy toimistoni ilmoitustaululta. Se kannattaa ilman muuta tallentaa kännykkään, koska jonain hirveänä päivänä sitä voi tarvita todella nopeasti ja yllättäen. Lääkäri on nuori, ruskeahiuksinen nainen, jolla pitää tosi paljon kiirettä. Hänet pirautetaan apuun aina, kun pulmaksi tulee suuri ruhje tai muu kummallinen terveysongelma, sillä kaikista vaivoista ei voi lukea heppakirjoista eikä meillä ole esimerkiksi tikkausvehkeitä tallissa.
Mikäli hoitopollellesi tulee esimerkiksi naarmu, saat puhdistaa ja isomman haaverin ollessa kyseessä myös sitoa sen kuntoon, jos osaat. Pienistäkin naarmuista pitää kuitenkin aina kertoa minulle. Silloin, kun tapaturman hoitaminen ei tunnu luonnistuvan tai epäröit jonkun jutun kanssa, pyydä apua. :) Saat sitä varmasti!
Minä, eli Kama, osaan hoitaa pikkuvaivoja, kuten haavoja, turvotusta, ja joissain tapauksissa myös ontumista, mutta eläinlääkärille soittamisen kanssa ei saa vitkastella, jos on tosi kyseessä! Kun eläinlääkäri on tulossa, varmista häntä odotellessasi, että kaikki kenties tarvittava on valmiina: lämmintä vettä, käsienpesumahdollisuus, hyvä valaistus, ja omassa päässäsi tarvittavat tiedot, jotta osaat vastata mitä tapahtui, milloin tapahtui ja taustatietojakin vielä. Tallin varustehuoneessa lymyävä lääkekaappi sisältää nämä vehkeet:
- betadine-puhdistusainepulloHoitajien huoneesta kaikki urhoolliset porkkananojentajat voivat lukea siitä, mitä murheita tarinaan saa raapustaa, ja mitä taas ei. Sinne siis, jos asia hämmästyttää tai kummastuttaa!