Tällä sivulla pääset tutustumaan talliin läpikotaisin. :) Alla olevat linkit vievät sinut tahtoessasi lukemaan vain tietystä jutusta, mutta voit toki myös lukea koko sivun alusta loppuun asti.
Hölkyn Tallilla on kaksi valtavaa kesälaidunta, jotka on rakennettu metsän suojiin. Niillä koko hevoslauma loikoilee ja syö tuoretta ruohoa koko pitkän kesäloman ajan - suunnilleen kesäkuun alusta elokuun loppuun. Toisella laitumella köllöttävät yötä päivää tammat ja ruunat, toisella taas oripojat.
Molemmat laitumet on aidattu tummanruskealla puuaidalla, jonka ylimmän lankun sisäpuolella kulkee sähkölanka. Niinpä kannattaakin varoa nojailemasta aitaan turhan antaumuksella, ellei halua saada tälliä! :) Sähkölanka estää tallin kauravarastosta unelmoivia karkauskonkareita lähtemästä omille teilleen kesken laiduntamisen.
Kummankin laitumen portti on vahva. Porttien vieressä on iso vesiamme, joka puhdistetaan päivittäin. Kuumina kesäpäivinä hevoset tykkäävät käydä hörppimässä raikasta, viileää vettä ammeesta. Suojana itikoilta paarmoista hyttysiin hevosilla on pieni, punainen, vesiammeen lähellä möllöttävä katos. Se suojaa myös tuulelta, rankkasateelta ja armottomalta paahteelta.
Laitumilla on tosi paljon puita ja pusikoita, joihin pollet mielellään kihnuttavat itseään. Muutamiin puihin on kiedottu valkoisena hohtavia suolakiviä, joista hepat käyvät lipomassa suolaa silloin kun mieli tekee. Suola on kuitenkin ainoa ihmisen tarjoama muona laiduntaville hevosille: laidunten koko takaa tuoreen ruohon riittoisuuden koko kesäksi. Lisäksi hevoset repivät puista oksia ja lehtiä herkkupaloiksi.
Hevosten varustus kesälaitumilla on mahdollisimman vapaa ja villi. Niiden terveys tarkistetaan joka päivä aamuin illoin. Tarkistuksen yhteydessä hevosille puetaan hetkeksi riimu. Tarkoitus on vain katsoa, ettei hevonen ole satuttanut itseään mihinkään. Mahdolliset naarmut desinfioidaan ja tarpeen vaatiessa myös sidotaan sideharsolla. Jos hevonen tarvitsee sairaslepoa, se tuodaan tallille ainakin yöpymään. Tarkistuksessa hevosiin myös suihkutetaan tallin omaa itikkamyrkkyä, jonka resepti on salainen.
Hevosilla ei ole riimua päässä, ellei heppa ole kovin herkkä ötököille. Silloin sen päässä on koko ajan kärpäsverkko silmien suojana, ja kärpäsverkko sidotaan riimuun kiinni. Kuumimpina paarma-aikoina Vini-issikalle puetaan kärpäsverkon lisäksi ötökkäloimi suojaksi. Millään hepoista ei ole onneksi kesäihottumaa, mutta Vini reagoi pieneenkin kutinaan rajusti, joten parempi suojata se huolella varmuuden vuoksi.
Kärpäsverkon tarvitsevat hevoset:
Jore
Leimu
Ninni
Pira
Vini
Jokaisen grand prix –pollenkin pitää joskus päästä tuntemaan tuoreen ruohon kutittelu kavionpohjissa, nelistämään kunnon laumalaukan kärkiheppana ympäri ämpäri aitausta ja pujottelemaan metsänvihreälehtisen koivujonon läpi! Kesälaitumissa vain on sitä jotakin, mikä kutkuttaa vatsanpohjassa ja saa kaikista laiskimman Vesunkin hyppimään riemusta. ;)
Kun kesä on ohi, on aika palata arkeen. Hevosten kohdalla se tarkoittaa varsinkin isoa muutosta laiduntamiseen, sillä ne napataan kiinni ruohontäytteiseltä kesälaitumelta ja viedään talvilaitumille. Talvilaitumia on kaksi. Toisella asustavat syksyn, talven ja kevään ajan tallin tammat ja ruunat ja toisella oripojat.
Kumpikin talvilaidun on vähän kesälaidunta pienempi, nurmipohjainen aitaus. Kesän jälkeen ruoho on melko pitkää ja villiä, kun se on kesän ajan saanut levätä ja kasvaa heppojen hirnuessa toisella laitumella. Niinpä vihreää sapuskaa riittää vielä pitkälle syksyyn, kunnes talvilaidun on kaluttu läpi. Lumen tullessa ruoho on jo pureksittu aivan lyhyeksi ja samalla myös turvalliseksi - kukaan hepoista ei pääse enää talvella aterioimaan kuolleen ruohon kanssa. Siitä voisi tulla tosi kurjia ähkyjä...
Luonnonruohon kadottua parempiin suihin hevosten ruokintakin palautuu kesäloman jälkeen entiselleen ja hummille ruvetaan antamaan heinää laitumelle. Hölkyssä ei kuitenkaan ole tapana viskata vaikkapa kokonaista pyöröpaalia laitumelle pahanemaan, vaan hevosten päivittäinen ruokinta tapahtuu pienissä erissä ruokintataulukoiden mukaisesti. Niin kaikki pysyvät terveinä ja tyytyväisinä. Heinäsiivuja tosin kannattaa heittää noin puolet enemmän kuin hevosia on, jotta kaikille riittää varmasti purtavaa. Arvojärjestyksessä ylemmät voivat muuten varata itselleen heinäkasoja niin paljon, etteivät alemmat saa kuin muiden rippeitä.
Hummia pidetään ulkona niin paljon kuin mahdollista, mutta minua puistattaa kyllä myös yliulkoiluttaminen! Kun tupruttaa lunta taivaan täydeltä ja tuulee vaakatasoon, ei ainakaan minusta ole mukava viedä heppoja ulos huojumaan puhurissa, joten silloin ne saavat jäädä talliin. Tavallisena, säältään mukavana päivänä hevoset viedään ulos yhdeksän maissa ja talutetaan riimunnarulla karsinoihinsa viiden kieppeillä. Talliintuloaika voi kuitenkin vaihdella, sillä kuka nyt superaurinkoisena kevätpäivänä jo viideltä sisään tahtoisi tulla? Ei kukaan! Vähän karmeammilla keleilläkin hevoset kuitenkin onneksi saavat suojaa laitumella olevista suurista puista ja pusikoista, joissa ne tykkäävät mönkiä.
Loimentarve on joka pollella yksilöllinen. Hevosten sivuilta löytyykin maalaisjärjellä noudatettavia loimitusohjeita, joilla on tähän mennessä pärjätty ihan mukavasti. Vain muutamalta hevoselta löytyy kaulakappale, mutta melkein kaikilta toppaloimi. Sitä voi käyttää kaikista kirpeimpinä paukkupakkaspäivinä. Jos et ole varma, mikä loimi olisi sopiva vai tarvitseeko heppa ollenkaan loimea, kysy rohkeasti apua. Yleensä kuiva, tyyni ilma ei ole paha vaikka pakkasta paljon olisikin, kurjin yhdistelmä sen sijaan on sade ja kova tuuli. Märkää hevostakaan ei kannata tuoda enää ratsastuksen jälkeen laitumelle, jos on kolea keli.
Laitumilta löytyy suuri, säännöllisesti puhdistettava vesiamme. Talvella sinne lisätään pieni pallo, joka pitää veden sulana. Pienikin tuulenvire riittää nimittäin pyörittämään palloa ja pitämään hepojen vedensaannin aina taattuna. Suolakiveä laitumelta ei löydy, kun sellaiset on polleilla jo karsinoissa. Laidunta kiertää tummanruskea puuaita, jonka ylimmän lankun sisäpuolella on sähkölanka. Ei siis kannata tarrata aitaan kiinni kaksin käsin, tai voit saada ikävän tällin!
|
tamma & ruunalaidun: Tähti Vesu Inka Ravis Wilma Vili Ninni Emppu Sara Kiara Rölli Leeloo |
orilaidun: Jore Huge Teku Rami Kimi Harald Vini Pira Texas |
Päiväjärjestystä noudatetaan arkena mahdollisimman huolellisesti, mutta lomat, juhlat, kisat ja muut erikoiset tapahtumat aiheuttavat monesti pieniä muutoksia rutiineihin.
klo 07.00 Aamuruokien jakoYksi Hölkyn tallialueen erikoisuuksista on pyöröaitaus. Se on minusta aivan mahtava kaveri vaikkapa hevosten kouluttamisessa, joten Hölkkyä rakennettaessa pyöröaitauksen unohtaminen ei tullut kuuloonkaan. Pyöröaitaus on mainio myös juoksutuksessa, sillä muoto auttaa hevosta hahmottamaan paremmin, miten sen toivotaan liinassa köpöttävän, ja sairastarhana, jos kipeän hevosen on hyvä päästä ulkoilemaan, muttei riehumaan.
Pyöröaitausta käytetään Hölkyssä hyödyksi ainakin kerran viikossa, kun pikkukoltiaista opetetaan, aikuista hevosta juoksutetaan tai sitten touhuillaan jotakin muuta hauskaa. Aitauksessa on pyöritetty Hölkyn kaikkia hevosia, mutta varsinkin Teku, Rami ja Pira ovat saaneet tutustua siihen perusteellisesti. Pojat ovat nimittäin syntyneet täällä ja sen vuoksi touhunneet pyöröaitauksessa länkkärityyliin pikkuvarsasta asti.
Pyöröaitauksessa on hiekkapohja, mutta koska sitä ei kovin usein lanata, kesäisin sinne tänne pääsee kasvamaan jokunen vihreä ruohotupsu. Pyöröaitauksen halkaisija on 20 metriä, jotta siinä mahtuu hyvin työskentelemään isonkin hevosen kanssa ilman, että täytyisi pyörittää hevosta minimaalisella voltilla. Aita on vanhannäköinen ja se on tehty tummasta puusta. Portti on simppeli, mutta toimiva.
Pyöröaitauksessa kelpaa kyllä painella hevosen kanssa lierihattu päässä, ruutupaita yllä, kokochapsit kintuissa ja mustangi naruriimuun puettuna. :)
Karsinat ovat minulle tosi tärkeitä, koska ovathan ne kuitenkin heppojen koteja! Viihtyisyyteen halusinkin satsata ihan tosissani. Karsinat ovat ennen kaikkea valtavan suuria, 4x4 metrisiä, jotta massiivisinkin jöllikkä mahtuisi niissä nukkua kellimään ja piehtaroimaan vaikkapa hikisen reenin päätteeksi. Nukkuminen tuntuu mukavalta pehmeän kuivikepatjan ansiosta. Alimpana karsinassa on tasainen kumimatto. Sen päällä on ohut kerros puruja ja päälimmäisenä paksulti kullankeltaisia pahnoja, jotka luovat talliin ihanan lämmintä tunnelmaa.
Karsinat puhdistetaan päivittäin huolellisesti. Puhdistuksen yhteydessä kikkareet heitellään kottareille ja mukana lentelee aimo kasa pissaisia pahnoja ja puruja. Kottikärryillä ne matkaavat lantalan perukoille, jonka tuntumassa olevasta puruvuoresta voi karsinankuuraaja napata kyytiin sopivan määrän uutta purua. Puhtaita pahnoja taas löytyy tallin heinävintiltä.
Karsinoita tallista löytyy hienot 21 ja ne on suomalaiseen tapaan jaoteltu leveän tallikäytävän molemmille puolille. Karsinoissa on puiset seinät ja puoliovet, joiden yli pollet tykkäävät roikottaa päätään ja ihmetellä tallin tapahtumia. Kaltereita karsinoissa ei ole, eihän Hölkky mikään vankila saa olla. Vaikka joku heppa luimistelisikin, kävele vain reippaasti katsomaan. Yleensä hevonen ei oikeasti ole hyökkäämässä kimppuusi. x) Heppojen hellyyttä todistavat karsinoiden oviin ripustetut suloiset sydänkortit. Lisäksi ovissa roikkuu nimikyltti sekä ruokinta- ja liikuntataulukko.
Hevosten ruokinta perustuu Hölkyssä kuivaheinään ja kauroihin. Minusta ne ovat kaksi mainiota perusrehua, joilla jokainen Hölkyn polle tulee varsin hyvin toimeen. Iltamurkinoihin voidaan kuitenkin sekoitella kunkin kauramoottorin yksilöllisen ruokintataulukon mukaisesti vaikkapa melassirouhetta, siitä saa vähän turhemman fosforin lisäksi myös energiaa ja erittäin tärkeitä kuituja tulevan päivän seikkailuihin. Hölkyssä on lisäksi päällä porkkanavillitys, mutta kuten vanhat heppamiehet ovat aina sanoneet, hevosen terveyden näkee suoraan sen karvasta. Jos hevonen saa hyvää ruokaa, karva kiiltää. Porkkanat ovat hyvä tapa kiillotta karvaa luonnollisesti harjaamisen ohella, ilman ylimääräisiä kiillotuslitkuja!
Heinät hevosille jaetaan maahan. Pää maan tuntumassa on kaikista terveellisin ja luonnollisin syömisasento arolla kasvaneille ystävillemme, mutta pollen kuljetuksen ajaksi heiniä toki survotaan heinäverkkoon, joka ripustetaan riittävän ylös, jottei hevonen pääse sotkemaan siihen jalkojaan. Onneksi kenelläkään hummista ei ole puhkuria tai muuta pölyallergiaa, ettei heiniä ei tarvitse kastella! Muut heppojen rehut jaetaan 4 litraiseen vihreään ruokakaukaloon. Se on irrotettavaa mallia, eli kupin voi ottaa pois seinästä vaikkapa pesua varten. Kätevää, eikö?
Heppojen suolansaannin takaamiseksi joka pollen ruokakupin vieressä on teline suolakivelle. Yleensä kivet pysyvät telineissä ihan hyvin, mutta näppärähuulisimmat samettiturvat saavat ne joskus yöllisissä touhuissaan tippumaan maan syleilyyn. Sieltä ne pitää sitten vaan reippaasti nostaa ja vähän pyyhkäistä uutta nuolemiskertaa varten. Kivennäistä, hivenaineita ja vitamiineja hepat saavat ruokakaukaloon aina kevättalvella iltaruokinnan ohessa. Mitään ylimääräistä hömpänpömppäruokintaa en kuitenkaan harrasta, koska hepat ovat tähän mennessäkin pärjäilleet ilman sen kummempia supertäysrehuja, biotiinejä ja valkosipulijauhekuureja.
Vesi Hölkyn hevosille jaetaan saaveista. Lämpimässä tallissa vesi pysyy raikkaana ja sulana läpi talven myrskyjenkin. Automaatteihin ei voi koskaan luottaa sataprosenttisesti! Mitä tapahtuisi, jos joku menisi vikaan illalla ja hevoset eivät saisi koko yönä vettä? Muutenkin minua häiritsee automaattien pienuus. Joskus tuntuu, ettei niistä tule tarpeeksi suurella paineella vettä koko juomistarpeen tyydyttämiseksi. Vanhoihin kunnon saaveihin voi kuitenkin aina luottaa! Saavit ovat kaikki sinisiä ja tilavuudeltaan 50 litraa. Kun ne kerran päivässä pyyhkäisee pohjasta ja täyttää isolla ämpärillisellä kirkasta vettä, on hepan hyvä juoda. Humma, joka tuppaa käyttämään saaviaan jalkapallona, saa karsinaan kaverikseen pienen autonrenkaan pitämään saavin aloillaan.
Hevosten rehut jaetaan sisälle tai ulos. Tallissa oleva hevonen ruokitaan tietysti sisälle, mutta ulkoilevaa heppaa voi syöttää riimunnarun varressa ämpäristä, ellei halua tuoda heppaa karsinaansa apajille. Tärkeintä on, että hevoset saavat omat ruokansa, eikä naapurin murkinoita. Heiniä kuitenkin heitellään päivän mittaan laitumillekin, sillä heinän annostelu ei ole niin supertarkkaa, kuin muiden pöperöiden. Voit kuskata heinäpaaleja näppärästi laitumille esimerkiksi maitorattaiden avulla. Heinäsiivuja kannattaa heittää noin puolet enemmän kuin hevosia on, jotta kaikille riittää varmasti purtavaa. Arvojärjestyksessä ylemmät voivat muuten varata itselleen heinäkasoja niin paljon, etteivät alemmat saa kuin muiden rippeitä.
|
karsinapaikat: 1. Jore 2. Eemeli 3. Inglistina 4. Kimalainen 5. Meloni 6. Piraatti 7. Inkan Rainboy 8. Shadow 9. Star 10. Tecumsee |
11. Texas 12. Tähtileimu 13. Vilbert 14. Wilma 15. Röllin Eetvartti 16. Aias Huge Grey 17. Vinur frá Syndur 18. Wan's Ravaga 19. Rock'n Harald 20. Cusco's Kiara 21. Løvetann Lentiusa |
Köpötellessäsi pitkin tallikäytävää tulee lopulta eteen betoninen ja kenties kolkonkin näköinen 4x4 metrinen boksi, jonka keskellä perällä on viemäriaukko lattiassa. Se on tietysti tallin pesuboksi! :) Kun pitkäkarvaisen tinkerin vuohistupsuihin on jumittunut paksu ja kova kökkö syksyn mutajäänteitä laitumelta, ottaa sitä mielellään tavallisen ja aina niin avuliaan kumisuan lisäksi apuun myös vettä. Talutapa siis ratsureimasi pesuboksiin, siellä homma hoituu kaikista helpoiten!
Pesuboksin, tai tuttujen kesken pesarin, etuosassa molemmilla seinillä roikkuu siistit, läpinäkyvän kumin sisällä olevat ketjut. Niihin heppa laitetaan pesu- tai harjausoperaation ajaksi kiinni ristikiinnityksellä, eli napsauttamalla toisen ketjun lukko kiinni riimun toiseen sivurenkaaseen, ja toinen lukko toiseen renkaaseen. Ristikiinnityksessä heppa pysyy helpommin paikoillaan koko hoitotoimenpiteen ajan, eikä sinun tarvitse koko ajan komentaa edes sitä villeintä veijaria pysymään aloillaan.
Pesuboksissa voit pestä pollen turvallisesti vähän vilpoisemmallakin viimalla. Vihreä pesuletku on siistillä rullalla telineessä pesarin peräseinällä. Kieritäthän sen aina käytön jälkeen paikoilleen, ettei se loju käärmemäisesti heppoja pelotellen boksin lattialla! Ennen kuin roiskautat karvakorvasi päälle litrakaupalla vettä, varmista, ettei veden lämpötila lähentele avantoa. Muuten ystäväsi saattaa pompata säikähdyksestä vaikka päällesi ahtaan oloisessa pesuboksissa. Varothan myös kastelemasta hevosen päätä tai korvia muun kuin pesusienen kera.
Mikäli pelkkä vesipesu ei tunnu riittävän, voit vilkaista pesuboksin toisella seinällä roikkuvia vaaleanpunaisia ritiläkoreja. Niissä riittää purtiloita ja purnukoita vaikka muille jakaa! Yhdessä korissa on kaikki pesuun käytettävät sienet, toisessa saippuat, kolmannessa jouhienhoitoaineet ja neljännessä muut mönjät, kuten nahanhoitotuotteet. Muistathan jättää pesarin yhtä siistiin kuntoon kuin se oli tullessasi: lapioi pois pesutuokion kesken lattialle plämähtäneet pökäleet ja palauta käyttämäsi purtilot sekä sienet oikeisiin koreihin käytön jälkeen.
Saippuaa ei kannata pesupuuhissa käyttää liian usein, sillä se rasittaa karvapeitteen luonnollista rasvoitusta, joka pitää pollen lämpimänä kylmemmillä talvipakkasilla. Käytä pesuun vain ritiläkorin tuotteita, koska vahvat ihmisten sampoot saattavat aiheuttaa kirvelyä hepan iholla. Koko saippuoinnin tärkein osa on kuitenkin huuhtelu. Huuhtele karva niin monta kertaa, ettei se enää vaahtoa tipan tippaa. Veden kaapiminen myötäkarvaan onnistuu kätevästi hikiviilalla, jollainen on joka humman harjalaatikossa. Viimeistele kuivaus loimien, auringon tai pyyhkeiden avulla. Pyyhepino on varustehuoneen kaapissa. Pyyhe toimii kuivaajana parhaiten, jos hierot sillä hevosta pyörivin ja vahvoin liikkein.
Kesällä voit pyyhehieronnan sijaan taluttaa pollen suoraan pihalle piehtaroimaan ja nauttimaan auringonvalon tuomasta lämmöstä. Vienokin syksyntuoksuinen tuulenvire saattaa kuitenkin muuttaa asiat täysin, sillä tuuli + märkä hevonen on kaikista huolestuttavin yhdistelmä. Tarpeen vaatiessa suojaa hevonen loimella. Loimi ei kuitenkaan saa olla ihan mikä tahansa vanhoista toppatakeistasi virkattu kyhäelmä! x) Käteviä kuivausloimia talliin ovat fleeceloimi, hikiloimi, verkkoloimi ja vohveliloimi. Paras kuivausloimi ulos taitaa taas olla villaloimi. Tärkeintä on, että loimi hengittää ja imee itseensä hyvin kosteutta, sillä eihän se muuten mitään auta! Märkä loimi on aina vaihdettava uuteen, kunnes heppa on täysin kuiva. Muuten polle voi vilustua, eikä märkä loimi edes edistä hepan kuivumista.
Varustehuone on suuri ja valoisa. Sieltä löydät tallin heppojen kamat kumiputseista martingaalistoppareihin. Kaiken A ja O varusteiden kanssa touhuillessa on palauttaa ne paikoilleen puhtaina. Varustehuoneessa on kaappeja, telineitä ja hihnoja vaikka millä mitalla, ja siellä voi varusteista tietämätön olla aluksi vähän ihmeissäänkin. Yhdellä seinustalla on vihreä kaappi. Sen päällä on punainen, salaperäinen kansio, jonka sisältä paljastuu joka kauramoottorin varustelista ja ne varusteet, joita hepalla käytetään milläkin tunnilla. Kysy ihmeessä jelppiä, jos et tiedä mikä joku varuste on, miten se puetaan, tai miksi sitä käytetään - minä ja tallitytöt autamme sinua mielellämme.
Satuloille varustehuoneessa on varattu kokonainen seinusta. Hölkyssä ratsastetaan melkein aina satulan kanssa, mutta toki joskus ilman satulaakin. Se on hurjan hauskaa, mutta kaiken lisäksi vielä superhyödyllistä tasapainoaistille ja koordinaatiokyvylle! Koitapas mennä ilman satulan ja jalustinten tuomaa tukea pujottelurataa laukassa! Siinä menossa saattaa horjahdella (ainakin pukkikoneen kyydissä) vähän kokeneempikin ratsastaja. Jokainen satula on omalla, puisella telineellään. Telineessä lukee puukehyksessä hevosen nimi. Satulat Hölkyn polleille sovittaa asiantunteva ja ystävällinen satulaseppämme Mauri Konttila, jolle voi aina pirauttaa, oli kyse sitten litistyneistä toppauksista tai rikki ritsahtaneesta vastinhihnasta.
Satulaa ei kuitenkaan voi raahata reissun jälkeen varustehuoneeseen ihan millaisena tahansa! Päällisin puolin voit vaikka aina lenkin jälkeen pyyhkäistä satulan kostealla sienellä tai pyyhkeellä. Esimerkiksi kurakökkäreet on sitä paitsi ihan turha jättää satulaa likaamaan, sillä nahka kuluu eniten juuri liasta, ei hoidosta. Päivittäispyyhinnän lisäksi satulat ja muutkin nahkavarusteet puhdistetaan perinpohjin kerran viikossa minun ja hoitajien toimesta. Varusteidenhoitoaineita eli nahkarasvaa ja -öljyä, satulasaippuaa, sieniä sekä pyyhkeitä löytyy varustehuoneen kaapista ja pesuboksin ritiläkoreista.
Älä koskaan rasvaa nahkaa etenkään mehiläisvahaa sisältävällä rasvalla, jos et ole ensin pessyt sitä saippualla. Mehiläisvaha tukkii nahan huokosia ja jos johonkin väliin jää likaa, ei satula tule juuri sen puhtaammaksi, mitä se olikaan. Rasvan alle jäänyt lika pinttyy, ja lopulta sitä ei saa millään pois. Käytä saippuoinnissa vähän vettä, sientä/pyyheliinaa ja tietysti itse satulasaippuaa. Kun nahkavaruste vaahtoaa kevyesti, on saippuaa sopivasti. Jos koko nahkamötti on kuplien peitossa, vähennä saippuan määrää, ja rutkasti!
Kun sitten tulee rasvauksen tai öljyämisen vuoro, varo hieromasta liikaa satulan istuinosaa, joka venyy tosi herkästi. Rypyt takamuksen alla esimerkiksi keventäessä ovat hurjan ärsyttäviä! Toiset eivät myöskään rasvaa ikinä toppauksia satulassa, mutta minä en sitä kiellä, jos sen satunnaisesti tekee. Satula on helppo putsata satulanputsauspukilla, joka on lantionkorkeudella oleva teline juuri tätä käyttötarkoitusta varten.
Puhtauden lisäksi satula on jätettävä tiettyyn ”muotoon” kun se varustehuoneeseen tuodaan. Se kuulostaa ehkä kamalalta, mutta on vain pieni, vaikkakin tärkeä yksityiskohta ja varustehuoneen siisteyteen vaikuttava tekijä. Nostapa siis aina satulavyö penkin istuinosan päälle ja jalustimet ylös, kun tuot satulan takaisin huoneeseen reissun päätteeksi. Jos huopa lähentelee kuralätäkössä kierinyttä, ota se pois (avaa tarrat ja pujota satulavyö pois lenkistään) ja viskaa rohkeasti pyykkikoriin, josta se viimeistään jokailtaisen tarkistuksen myötä pääsee pesukoneen pyöriteltäväksi ja putsaantuu. Pyykkikori on ihan varustehuoneen nurkassa sinisen roskiksen vieressä.
Punaisella räikeällä ristillä varustettu valkoinen laatikko varustehuoneen nurkan tuntumassa voi aiheuttaa hämmmästelyä, mutta se on tärkeä osa tallin turvallisuutta – lääkekaappi. Se ei ole lukossa, jotta kaikki saisivat sieltä nopeasti tarvittavat avut, jos hätä iskee. Minä eli Kama osaan hoitaa pikkuvaivoja, kuten haavoja, turvotusta, ja joissain tapauksissa myös ontumista, mutta eläinlääkärille soittamisen kanssa ei saa vitkastella, jos on tosi kyseessä! Kun eläinlääkäri on tulossa, varmista häntä odotellessasi, että kaikki kenties tarvittava on valmiina: lämmintä vettä, käsienpesumahdollisuus, hyvä valaistus, ja omassa päässäsi tarvittavat tiedot, jotta osaat vastata mitä tapahtui, milloin tapahtui ja taustatietojakin vielä. Lääkekaappi sisältää nämä vehkeet:
- betadine-puhdistusainepulloLääkekaapin vieressä on jotain pirteämpää - pitkä rivi samankokoisia, vihreitä ja mustakahvaisia harjaämpäreitä! Joka pollen harjaämpärissä lukee hevosen koko nimi suurin, mustin kirjaimin. Koska joka hevosella on todella kaikki tarvittava, varo vaihtelemasta vaikkapa harjoja heppojen kesken, koska se lisää kaiken maailman vaivojentartuntariskiä melkoisesti! Pidä harjat muutenkin puhtaina. Pese ne tarpeen vaatiessa haaleassa vedessä. Jos likaa on paljon ja se näyttää pinttyneeltä, voit laittaa veteen ruokalusikallisen suolaa tai tilkan mäntysuopaa ja jättää harjat seisomaan veteen hetkeksi. Huuhtele ne sitten ja laita varmuuden vuoksi pitkäharjaksisten harjojen harjaksien ympärille vahva kumilenkki pitämään harjakset ojossa. Harjojen hinkkauksen ohella muista hulauttaa vettä myös itse harjaämpäriin, senkin pohjalle kertyy nimittäin yllättävän paljon karvoja ja pölyä joka on hyvä välillä poistaa. Joka karvakorvan harjaämpäristä löytyy ainakin seuraavat tavarat päivittäiseen harjaamiseen:
kumisuka
Hevosten loimet säilytetään kuivattavissa ja lämmittävissä telineissä, jotka roikkuvat katossa. Ne on sijoitettu harjaämpärien viekkukaveriksi. Kaikilla hevosilla on fleeceloimi ja toppaloimi, mutta aika monilta löytyy myös ties mitä verkkoloimea, hikiloimea, kaulakappaleita sun muuta enemmän tai vähemmän tilpehööriksi laskettavaa. x) Kaikkien loimien etusoljessa roikkuu pikkuinen nimikylttiliuska, mutta useille olen hankkinut loimen johonkin reunaan myös nimi-brodeerauksen, jotta ne olisi helpompi ja hauskempi toisistaan erottaa. Kun puet loimea, varmista, että laitat sen taatusti kunnolla kiinni. Onko loimessa mahaläppä vai ristiin menevät mahavyöt? Minkälaiset etusoljet? Entäpä jalkalenkit tai häntälenkki? Laita jalkalenkit niin, että toinen lenkki on toisen jalan ympärillä ja toinen lenkki toisen jalan JA toisen lenkin ympärillä. Niin hihnan ei pitäisi hiertää jalan sisäpuolta rikki. Loimitelineestä loimen saa helpoiten pois, kun rykäisee sen irti voimalla. Parhaiten loimen taas saa telineeseen laittamalla etusoljet kiinni ja heittämällä loimen korkealle ylös ja eteenpäin.
Yksi seinusta varustehuoneesta on suitsien valloittamaa aluetta. Jos nahkakimput kiemurtelisivat telineissä miten sattuu, olisi näky huikaisevan sekava, joten pidäthän huolta siitä, etteivät heppojen tavarat sekaannu. Suitisissa nimikylttejä ei roiku, joten ainut tapa, millä ulkopuolinen voi ne toisistaan tunnistaa, on järjestys varustehuoneessa – suitset aina omalla telineellään!
Niputuskoodi on Hölkyssä simppeli, mutta vaikuttaa yksinkertaisuudestaan huolimatta koko varustehuoneen ulkonäköön positiivisella tavalla. Lillutathan kuitenkin pesuboksin seinällä roikkuvassa punaisessa kuolaintenpesuämpärissä kuolaimia, kunnes kaikki kuola ja ruohonjämät ovat irronneet, ennen niputusoperaatiota. Tahmaisia kuolaimia on ikävä katsella, mutta kuvittele, miltä niitä tuntuu pitää suussa. Kun kuolaimet ovat puhtaat vilkaise muutenkin nahkahihnojen näköä. Aivan kuten satuloidenkin kohdalla, myös suitsien tilanne on se, että loppujen lopuksi lika kuluttaa enemmän kuin ahkera pesu. Jos varusteiden siistiminen epäilyttää, etkä tiedä mistä aloittaa, voit lukea hieman ylempää hoito-ohjeita, niin johan alkaa homma luonnistua. Apua voit tietysti myös aina pyytää!
Kun kuolaimet on kiillotettu, ota tukeva ote suitsien niskahihnasta. Kerää ohjat vierekkäin ja nosta ne siististi niskahihnan päälle. Kiepauta leukaremmi kerran suitsien ympäri ja remmin vastinhihnaan kiinni. Viime silauksena laita turparemmi kiinni niin, että sen sisälle jäävät niin ohjasperät kuin poskiremmitkin. Ja tsadaa, sinulla on siistit suitset valmiina nostettaviksi omaan telineeseensä! Välillä ne nimilaput hieman repsottavat jostain kulmasta, mutta voit olla omatoiminen tässäkin asiassa: etsi toimistostani nasta, jolla saat kulmat kuriin, tai kohta meillä on 44 erilaista poskiremmiä sikin sokin varusteidensiivouspäivän jäljiltä! x)
Etenkin suitsia pestäessä on kyllä toden totta oltava tarkkana kuin porkkana tai peruna, jotteivät osat sekoa. Kannattaa pistää paperille muistiin ainakin oikeat soljenreiät, jottei yhtäkkiä mikään hihna jäisi liian kireäksi tai löysäksi – se voi vaikuttaa radikaalisti pollesi kulkemiseen ratsastettaessa. Kun mikään ei nipistä tai hölsky, hepatkin tykkäävät puhertaa hommia vaikka aiheena olisikin pohkeenväistö tahdikkaassa kootussa ravissa.
Hevosilta löytyy Hölkyssä ihan tavallisia perussuitsia. Tallikaupan pursuava valikoima mitä erilaisempia killuttimia on kuitenkin hyödynnetty varsin mukavasti hoitajien kohdalla, joten joiltakin polleilta löytyy myös kauniisti koristeltuja westernsuitsia, kepeitä laukkavempaimia tai vaikkapa kouluratsastussuitsia, joissa on kahdet poskiremmit kaksille kuolaimille sekä paksumpi turparemmi. Suitset ovat kuitenkin pääkäyttötarkoituksestaan huolimatta aina laatunahasta tehtyjä, mustia, tummanruskeita tai beigejä. Muutamissa on bling blingiä otsapannassa, toiset taas ovat elegantisti cooleja.
Varustehuoneessa möllöttävistä suojista osa on kaikkien hevosten yhteisessä käytössä, osa taas ainutlaatuisia ja vain yhden kauramoottorin käytössä. Yleisesti ottaen Hölkyn hevosista millään ei ole esimerkiksi hivutusvaivaa, jonka vuoksi joutuisi paketoimaan jalat ylhäältä alas haavojen pelossa. Se onkin hyvä juttu! Muutaman hevosen askel on kuitenkin niin reipas ja pirteä, että se voi ainakin hokkiaikaan kolhaista vähän edessä hölköttävän jalan ruununrajaa, jolloin tarvitaan kenttätyöskentelyn tiukoissa kurveissa neopreeniputseja. Esteitä hypättäessä vainoharhaisuus nousee kunniaan, mutta painavat ja raskaat puomit eivät taatusti tunnu kivalta jysähtäessään kontille, joten vähintä mitä voimme heppakavereittemme kanssa hypätessä tehdä, on suojata jalkoja edes jotenkuten. Jännesuojat voit laittaa etujalkoihin, jotka on spesiaalitärkeää suojata, sillä etuset edellähän ne pollet esteiden sekaan porhaltavat. Pintelikori vihreän kaapin vieressä on kuitenkin pullollaan erilaisia ratsastuskäyttöön soveltuvia pinteleitä. Huolimatta siitä, että mielipiteet kyseisten kangasrullien toimivuudesta jakaantuvat jyrkästi kahtia, minä suosittelen pinteleitäkin, ehkäpä jopa mieluummin kuin jännesuojia! :) Jänteitä ne nimittäin kyllä suojaavat, mutta pinteleissähän on paljon isompi pinta-ala haavoilta ja pintakolhuilta suojaamaan.
Pue hevoselle suojat aina huolella. Löysään kieputettu pinteli voi koitua kohtaloksi auetessaan kesken maastoesteradan. Nyrkkisääntöjä on onneksi monia, ja ne selkeyttävät valtavan suojakirjon pukemisprobleemia melkoisesti. Ensiksi, pistä suoja tarpeeksi piukkaan. Anna veren kiertää, mutta napakkuus on kaiken A ja O ellet halua vain häiritä hevosta hölskyvillä tamineilla. Jotkut suojat pistetään kiinni soljilla, toiset tarroilla. Yleensä molemmat kuuluu kuitenkin laittaa sojottamaan taaksepäin. Hyvä tapa laittaa suojat oikealle piukkuudelle ja kohdalle on kiinnittää ne ensin lopullista sijaintiaan korkeammalle, ja painaa ne siitä alas oikealle kohdalleen. Pinteleissä tärkeintä on muistaa laittaa alle kunnon patjat. Patjavalikoimaamme sisältyy neopreenisiä ja paksumpia villapinteleitä.
Muut varustehuoneen salaisuudet jääkööt tutkittavaksesi mysteeriksi - oletko jo keksinyt turparemminpehmustepiilon tai bongannut vatsapanssaripinon varustehuoneen nurkasta? Ties mitä hauskaa voit sieltä löytää, jos vähän pengot ja kurkit paikkoihin, mutta entäs ne apuohjat? Varusteurheilua vastustavana voin sanoa, etten niistä juuri perusta! Jos sinulle on peräänanto niin tärkeää, että se täytyy gramaaneilla repiä, niin olet kyllä aika kiireinen – kuka sitä nyt aina jaksaisi muutenkaan kulkea tietyssä muodossa kaula kaarella? Ei kukaan! Antamalla hevosille vähän vapauksia nekin viihtyvät paremmin. Martingaaleja olen kuitenkin uskaltautunut kokeilemaan esteillä, jos polle on oikein ollut pää korkealle kulkeva, ovathan ne silloin vain hyödyksi, koska hyvä ohjastuntuma on usein hallittavuuden perusta. Apuohjia meillä on vihreän kaapin toisiksi alimmassa laatikossa. Siellä on myös muutamat kumpparit ja sivuohjia martingaalien lisäksi, joten sieltä vaan etsimään, jos saat luvan käyttää apuohjia ratsastuksessa.
Rehuhuone on yksi tallin söpöimmistä paikoista! :) Siellä voit sekoitella heppakaverillesi mitä merkillisimpiä murkinoita, maalaisjärjenkäyttö rajana. Hölkyn hevosille olen suunnitellut yksinkertaiset perusrehuihin perustuvat ruokinnat. Joka pollen yksilöllisen ruokintataulukon voit tsekata itse pollen sivuilta, sen karsinan ovessa olevasta lapusta tai rehuhuoneen ämpärihyllykössä olevasta punaisesta kansiosta. Siellä ovat hevosten nimien mukaan aakkosjärjestyksessä olevat ruokinnat. Muista olla tarkka, sillä ainakin isommat ruokintakämmäykset voivat kostautua todella ikävästi!
Joka kauramoottorilta löytyy oma, 10 litran ämpäri, jossa on vahva muovinen kahva. Ruokinta tapahtuu viidesti päivässä kello 7, 11, 15, 18 ja 21. Sekoita ämpäriin sovitut murut ja kaada ne hevosen ruokakippoon. Väkirehuja ei koskaan tarjota hevosille meillä Hölkyssä maasta, joten pollen laiduntaessa voi hoitaja ottaa hoitsunsa vaikka pois laitsalta syötön ajaksi.
Rehuhuoneen perällä möllöttää sekalainen kasa erilaisia säkkejä ja purnukoita. Kauraa säilytetään isossa melassiämpärissä, josta on helppo kauhaista mukaan tarvittava määrä jyviä (mitat eli litran kauha, viidensadan gramman kauha ja desin mittoja löytyvät ruskealta hyllyltä, jossa ämpäritkin ovat). Melassirouhe taas on omassa valtavassa ruskeavihreässä säkissään, aivan kuten kivennäiset ja pellavansiemenrouhekin. Lavuaarin viereiseltä pöydältä löytyy myös pari pientä muovilaatikkoa, jossa on ”tilpehöörisapuskaa”, kuten valkosipulia, biotiiniä ja elektrolyyttejä. Niitä käytetään vain minun lupani myötä erikoistapauksissa, joita ei tule vastaan usein.
Heppojen vesiämpärit kannattaa suosiolla täyttää ja puhdistaa pesuboksissa. Myös, kun olet sekoitellut hevoselle jotain märkää ruokaa, kannattaa ämpäri huuhtaista lavuaarissa tai suihkuttaa sinne vettä rehuhuoneen letkusta ja valuttaa vesi viemäristä. Jos ämpärit pitää puhtaina koko ajan, niihin ei yksinkertaisesti ehdi pinttyä mitään ällöttävää möhnää ja rehuhuone on tuplasti siistimpi.
Kun itse jakelen hepoille ruokia hoitajien ollessa ulottumattomissa, käytän avuksi megakäteviä maitorattaita. Ne löytyvät heti rehuhuoneen oven vierestä. Niille on helppo pinota ämpärit suoraan ruokintajärjestyksessä. Kärryt ovat ketterät ja notkeat, vaikkakin sen verran isot, että niille mahtuu kepeästi myös kokonainen rehusäkki tai muutama heinäpaali tarpeen vaatiessa.
Heppojen heinät säilytetään ylisillä. Rehuhuoneen seinää vasten nojaavat vahvat tikapuut. Kipua ne ylös ja mene pyöröpaalirivin oikealla puolella olevaan osaan ylisiä, niin pääset heinä- ja pahnavarastoon. Hölkyssä heinä on pikkupaaleissa, joita on helppo nostella ja käsitellä. Paalinarut pitävät ne tiiviinä. Heinäpaali aukeaa eräänlaisiksi siivuiksi, joissa laskettuina hevosille jaetaan heinää. Monilla talleilla tämä tehdään kilogrammoissa, mutta koska Hölkyssä hepat saavat usein päivässä heinää, joka on vielä kuivaheinää, en näe punnitsemista erityisen tärkeäksi. Kannattaa toimia niin, että ensin heittelee paalit rehuhuoneen lattialle kattoluukusta, pinoaa sitten maitokärryille ja lähtee kuljettamaan määränpäähänsä.
Maitorattailla on helppo viedä heinät myös laitumille, koska väkirehuista poiketen heinää hepat kyllä saavat myös ulkoillessaan. Jos sinä olet se, joka jakaa heinät laitumille, laita noin kolmen siivun kasoja aina monta enemmän kuin hevosia, että ei tule mitään tappelua ruuasta. Vaikka hevoset pääosin pärjäävät keskenään kommelluksitta, ruoka saa helposti aikaan pientä kipinöintiä ja niiltä välttyäksemme ruokakasoja kannattaa laittaa enemmän kuin hevosia. Muutama vähän dominoivampi polle kun voi ottaa vaikka kaksikin heinäkasaa ihan ikiomakseen. x)
Hölkyssä on myös meneillään ikuinen porkkanavillitys! Mutta ilmankos, kun nuo räikeänoranssit vihannekset pitävät karvan kunnossa ja mielen pirteänä! Porkkanoita tulee vähän pikkuveljeni pottumaasta (kyllä, pottumaasta osa on omistettu Hölkyn porkkanoille), mutta pääosin minä ostan niitä kun vanha satsi pääsee loppumaan. Pesen porkkanoita päivittäin noin yhden ämpärillisen. Porkkanoita voi huoletta sekoitella vaikka pollen iltamurkinaan oikeastaan lupaakaan kysymättä, mutta laitathan niitä sinne ainakin, jos ruokintataulukko näin käskee.
Varsinaisia kädestä annettavia makupaloja kannattaa aina säästellä oikeaan tarkoitukseensa – älä anna hevosille namuja kuin tosi hyvistä teoista, ettei ketään alkaisi kerjäämään tai vaikka puremaan ihmisiä silkasta herkkujen toivosta! En kuitenkaan kiellä, etteikö näkkileipiä ja korppuja pullollaan olevasta pahvilaatikosta saisi ottaa välillä karvaiselle kaverille kiitospalkintoa hienon ratsastuksen jälkeen. :) On kuitenkin supertärkeää miettiä, milloin herkkupala on rehellisesti ansaittu! Älä anna suhteesi hevoseen roikkua vain porkkanoiden varassa.
Syksyt ovat omppujen aikaa. Myös niitä voi vallan mainiosti lohkoa hevosille, kun sopiva tilaisuus tulee. Varothan vain antamasta hevoselle liian isoa herkkupalaa kerralla! Se voi jäädä kurkkuun kiinni ja siitä voi tulla ikäviä tilanteita. :S Kannattaa aina huolella pilkkoa porkkanatkin, jotka pollelle tarjoaa. Lavuaarin viereisellä pöydällä on terävä veitsi ja pieni puinen leikkuulauta, jonka päällä homma käy kätevääkin kätevämmin. Rehuhuoneesta löytyy myös roskis - viskaa sinne kaikki jätökset mitä vaikkapa rehusäkeistä kätösiisi irtoaa.
Totta kai myös tallinomistajalla on oltava oma huoneensa, jossa rauhoittua, ja perehtyä mitä ihanimpiin laskunmaksamistuokioihin tai kuolata Equus Sportin mahtavan ihania aletarjouksia. Toimistoni sijaitsee hoitajien huoneesta poiketen alakerrassa ja sinne pääsee suoraan tallin käytävältä. Karsina 11 asukkeineen (Texas) möllöttää ihan toimistoni vieressä.
Huoneeni on rento ja rempseä paikka. Vaikka joskus hoitajat kuvailevat sen kammottavaksi Azkabanin vankilaksi (heh), todellisuudessa ikkunoita koristavat raikkaat vihreävalkoiset verhot ja huoneen lattialla on reippaansininen vanha, mutta iloinen matto. Siinä Viiru-kissanikin tykkää aina kelliä, jos ei ole Tähtileimun takamuksen päällä kehräämässä.
Huoneen nurkassa isossa ruukussa kastelua janoaa kiukkuinen lihansyöjäkasvini, kuin suoraan Muumeista. Olen ikävä kyllä aivan surkea puutarhanhoitaja, kerran sain jopa kaktuksen käpristymään kuivuuteen, mikä taitaa olla jo aikamoinen saavutus! Tämän kukkasen kastelussa olen kuitenkin pärjäillyt tähän mennessä suhteellisen kunnioitettavasti.
Peräikkunan alla nököttää kirjoituspöytäni. Ennen vanhaan se oli aina kuin pommin räjähdyksen jäljiltä – papereita, kansioita, kuminpalasia ja irronneita kirjansivuja lojui siellä täällä. Nyttemmin olen kuitenkin muuttunut rutkasti järjestelmällisemmäksi, mikä taitaa olla toimiston kuntoa tutkiessa vain ja ainoastaan hyväksi. Työpöydän kirkkaan valon lomassa on itse asiassa oikein hyvä puuhastella tallin kotisivun parissa, mihin sorrun aina, kun pitäisi tehdä jotain vakavampia laskelmia…, tai etsiä laatikoista vanhoja kilpailutuloksia. Ne tuovat ihania, hyviä vanhoja muistoja mieleen roppakaupalla!
Pöydällä lepää myös oma kannettava Windows XP:ni, jonka ohjelmisto on lähinnä harjoittelun vuoksi englanninkielinen. Pöydän vieressä on pieni ilmoitustaulu, josta voit aina katsoa viimeisimmät uutiset. Nuppineulapurkki löytyy pöydän oikeanpuoleisen laatikkorivistön ylimmästä lootasta. Kurkkaa siis sinne, jos haluat painaa ilmoituksen vaikkapa puuttuvasta kengityksestä (muistilappunippu on pöydällä), mutta älä muihin laatikoihin! Niissä on esimerkiksi juuri kilpailukutsuja, -tuloksia, laskuja ja kaiken maailman mainoksia sekä kirjeitä.
Toimistostani löytyy hyllykkö, joka pursuilee kirjoja. Ylähyllyllä ovat tärkeät kommunikointikirjat, eli vieraskirja ja tallikirja, joihin kävijät saavat raapustaa tarinoita päivistään hevosten kanssa. Tarinakirja taas on tunneista, leireistä ja kisoista sepittämistä varten – voit tehdä tarinan tai kertoa luettelomaisesti tunnin kulusta, vaikkapa lisäten loppuun seuraavan tunnin ratsutoiveesi.
Minut löytää toimistosta yleensä vain iltaisin, päivät pitkät touhuan nimittäin tallilla - ratsastan hevosia, ajan Vilbertillä, siivoilen tallia tai vaikkapa kuttujen karsinoita tai muuten oleilen siellä, mitä eniten rakastan – tallilla. <3 Kun olen toimistossa, kopauta pari kertaa oveen ennen kuin astut sisään, sillä kuka tietää minkämoisia ansoja olen sinulle kyhännyt. Turvotettu melassileikeämpäri oven takana vai miten olisi saavillinen laitumenraikasta vettä?
Hoitajien kerhohuone on tallin fantastisten pollenrapsuttajien kokoontumispaikka. Tähän maagiseen ja arvostettuun, hieman omaa toimistokopperoani suurempaan huoneeseen, jonka toisena seinänä toimii rivi valtavia pyöröpaaleja, lähinnä erottamassa kerhistä heinä- ja pahnavarastosta, pääset kiipeämällä tallin rehuhuoneessa olevat tikapuut ylös. Älä turhaan pelkää - tikkaat ovat kyllä kiinni seinässä. :)
Ryömittyäsi läpi kattoluukusta eteesi aukenee valoisa ja pirtsakka huone. Luukun vieressä näet laatikoston ja kirjahyllyn pullollaan erilaisia hevoskirjoja. Kirjahyllyn edessä on suuri tukkipöytä ja kaksi pitkää penkkiä. Hoitajien kaapit ovat hyllyssä seinän vieressä. Huoneessa touhutessa voi joskus syntyä roskia, siivoathan ne roskikseen mikä löytyy sohvan vierestä. Jääkaappi ja astiakaappi ovat kattoluukun vieressä. Astiakaapista löytyy esimerkiksi jokaisen hoitajan oma muki, jossa on hoitohevosen pään kuva. Minun mukissani on Joren kuva ja siinä lukee Hölkyn Talli. Hoitajien mukeissa lukee hoitohevosen koko nimi.
Puulattian päälle levitetyllä pyöreällä matolla on mukava pelailla vaikkapa korttia (pakka löytyy kirjahyllyn alimmasta laatikosta) tai Monopolia (kurkkaa kirjahyllyn keskimmäiseen laatikkoon, on siellä Monopolin lisäksi muitakin pelejä). Miksipä matolla ei voisi myös lukea Hevoshullua tai Villivarsaa, mutta myös Hevoset ja Ratsastus -lehteä löytyy kirjahyllyn lehtikoteloista.
Pöydällä on usein pieni pöytäliina ja kesäisin kimppu kukkia kauniissa maljakossa. Myös puhelin hoitajien huoneesta löytyy, itse asiassa se on tiskipöydällä. Varo ettet kastele sitä, kun vaikka huuhtelet mukia, josta juuri hörppäsit tallikirjaan raapustettuasi kuumaa kaakaota.
Tallirakennuksen pihalta metsään päin johtaa pieni hiekkatie, jonka autonrenkaiden tekemien urien välissä kasvaa kesäisin vihreää ruohoa. Noin kahdenkymmenen metrin päässä tienpäästä aukeaa pieni, hiekoitettu parkkipaikka. Siellä paikkaansa pitää ympäri vuoden Hölkyn oma valkoinen traileri, jonka kupeessa lukee Hölkyn Talli hevosenpääpiirroksen yläpuolella. Parkkipaikalla on mukava lastata hevosia kilpailumatkoille ja lähteä reissuun.
Kilpailupäivinä parkkipaikka kuitenkin kuhisee ihmisiä ja varsinkin hevosia! Näinä päivinä parkkipaikka on tärkeä osa kisojen toimivuutta, sillä trailereille ja autoille on hyvä olla varattuna joku selkeä paikka. Parkkipaikalle pääsee huristelemaan helposti orilaitumen aidanviertä seuraten, mutta myös tien vieressä oleva sininen kyltti opastaa perille, vaikkei eksyä voi muutenkaan.
Muistathan aina ajella tallilla rauhallisesti ja hitaasti, sillä koskaan ei tiedä, mistä heppoja, ratsastajia tai vaikka valjakko putkahtaa! :)
Orilaitumen lähellä, parkkipaikalle johtavan hiekkatien vierellä nököttää punainen mökki. Se on Hölkyn oma, pieni mutta tärkeä tallipuoti. Puoti on tarkoitettu etenkin tallin upealle hoitajapoppoolle. Sieltä voi ostaa kaikenmoisia hevostarvikkeita niin ratsastajalle kuin hevosellekin, mutta ravivehkeitä puodista ei löydy.
Tallipuoti on auki aina viikonloppuisin klo 16.00-19.00 ja maanantaisin sekä torstaisin klo 17.00-19.00. Varsinaista myyjää ei kaupassa hääräile, mutta ellei toisin mainita, aukioloaikoina minä olen tavoiteltavissa täällä tallilla aivan taatusti, joten jos haluat kauppaan, niin tule vetäisemään hihasta. :) Toisinaan jelppaamaan esimerkiksi kisapäivinä tulee täti tallin naapurista tai minun äitini. Kisapäivinä myös ihmisten sapuskaa tulee vähän kaupan hyllyille.
Tallipuoti on kaksikerroksinen. Alakerrassa on hevosten tarvikkeita ja yläkerrassa ihmisten tarvikkeita. Puoti on tehty mahdollisimman valoisaksi useiden ikkunoiden ja pirteiden heppa- ja ponijulisteiden avustuksella. Silloin tällöin tallipuotiin tulee myös pieni alennusmyynti, joka voi olla rajattu vaikkapa tietyn hevosmerkin suorittaneille hoitajille.
Tervetuloa piipahtamaan! Jos olet hoitaja ja kaipaat jotakin kaupasta puuttuvaa tuotetta, teethän tavaravinkkauksen vieraskirjaan tai e-mailiini! :)
Hölkyn Tallin maneesi on punainen, puinen rakennus. Kokoa siltä löytyy 20x60 metriä. Toisen pitkänsivun vierellä on pieni katsomo, jossa voi köllötellä ja seurata haukankatseella vaikka ratsastustuntia tai kisoja :) Katsomoon mahtuu noin 70 ihmistä. Penkki voi kuitenkin talvisin olla kylmä, joten jonkinmoinen huopa kannattaa ottaa mukaan jos menet sinne istuskelemaan.
Maneesin ratsastusalueen reunoja kiertää laudoitettu potkuseinä. Hepat kulkevat maneesiin isosta mustasta liukuovesta. Ihmisotuksille on pienempikin ovi, joka johtaa tosin suoraan katsomoon. Ovipäädyn nurkassa möllöttää pieni koppero, joka on täynnä puomeja, kartioita ja estetolppia. Kun rakennat esterataa tai jotakin muuta hauskaa, sieltä löydät kaiken tarpeellisen. Muistathan vain palauttaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen!
Pohja on hiekkaa. Kisoja varten se koitetaan aina lanata mahdollisimman sopivaksi vähän nirsommillekin ratsastajille ja hepoille, etteivät hyvä sijoitus ja mieli jäisi uupumaan ainakaan puutteellisen pohjan takia. ;) Pohjan yläpuolella on tietenkin katto. Se on niin liukas, että kevättalvella hurjat suhaukset saattavat joskus säikäytellä ratsuja, kun lumi kiitää vauhdilla alas. Onneksi korvahuput ja pumpuli ovat kuitenkin keksitty, niistä voi olla hyötyä!
Siniseksi maalattu katsomo möllöttää 1. kentän eli koulukentän toisen lyhyen sivun edessä, juuri sopivasti kilpatuomarien pöydän takana. Katsomossa ei ole kattoa. Sinne mahtuu noin 50 ihmistä. Joka penkkirivin päässä on kesäisin pieni kukkakyhäelmä ja ylimmän sekä alimman penkkirivin päässä roskakori. Niihin sitten kaikki moska karkkipusseista ohjelmalappusiin, eiks je? :)
Yhdellä tallin tärkeimmistä ratsastuspaikoista on monta nimeä: etukenttä, ykköskenttä, koulukenttä... :) Kooltaan 20x40 metrinen aidattu alue onkin omiaan ratsastusharjoituksien tekemiseen niin kesäisin kuin talvisinkin. Etukenttä on painottunut kouluratsastukseen, sillä tallin takana on toinen kenttä, jolla pääasiassa hypätään.
Ykköskentän pohja on hiekkaa ja kenttää kiertää tummanruskea puuaita. Aidan sisäpuolella, mutta uran ulkopuolella ovat kouluradan kirjaimet. Kirjaimet on kirjustettu valkoiselle pahville, joka on puutapin päässä. Tappi taas nousee kukkaruukusta - varsinkin kesäisin kukkien koristamat ruukut ovat vallan mainioita kirjaintenpitimiä ja tuovat eloa kenttään sadepäivinäkin!
Kentän toisen lyhyen sivun vieressä on korkea lamppu, joka valaisee tehokkaasti koko aitauksen myös pimeinä ja koleina talvi-iltoina siinä missä hurjina syysöinäkin. Pohjaa lanataan aina tarpeen vaatiessa, mutta vaikka salaojitus onkin tehty mahdollisimman huolella, silti kenttä on paikoin syksyisin aikamoisen upottava. ;) Kurjimpina keleinä voikin ottaa suunnaksi kentän sijaan vaikkapa jonkun maastoreitin tai maneesin.
Kartioita tai puomeja harjoituksia varten löytyy maneesin nurkassa olevasta kopperosta! Viethän vaan sitten tavarat paikoilleen käytön jälkeen.
Esteisiin painottuneella ratsastuskentällä on monta nimeä: takakenttä, kakkoskenttä, estekenttä... :) Kooltaan 20x40 metrinen aidattu alue on omiaan esteratsastusharjoituksien tekemiseen etenkin kesäisin, koska kevään ja syksyn kurakelit sekä talven liukkaus voivat tehdä hyppäämisestä turhan uhkarohkeaa. Kun keli on hurja, suunnaksi kannattaakin ottaa tallin maneesi.
Kakkoskentän pohja on hiekkaa ja kenttää kiertää tummanruskea puuaita. Kouluradan kirjaimia ei ole. Takakenttä ei ole myöskään valaistu, toisin kuin etukenttä. Salaojitetun kentän pohjaa kuitenkin lanataan aina tarpeen vaatiessa iskäni toimesta. Tasaiselle maalle on aina parempi rakentaa hieno esterata! Tarpeelliset tarvikkeet puomeista estetolppiin löydät maneesin nurkassa olevasta kopperosta, muistathan vain palauttaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen.
Maastot ovat paikka, missä Hölkkyläiset yleensä ratsastavat jostakin kumman syystä kaikista mieluiten. :) Metsän rauha ja hiljaisuus ovat jotain aivan fantastista, ainoina ääninä ovat parhaan heppakaverin kavioiden kopina ja lintujen pirteä laulu!
Maastoreittejä ja kauniita polkuja on reilusti, niillä kelpaa kyllä kopsotella vaikka täyttä laukkaa. Piirtämäni reittikartta auttaa sinua ehkä hahmottamaan paremmin isommat hiekkatiet ja polut, mutta kuka tietää mitä peuranreittejä ja hienoja paikkoja syvällä metsän siimeksessä vielä on löytämättä. :)
Talli on rakennettu aivan metsän tuntumaan, ja se metsä vasta suuri onkin. Metsä ei harmaannu edes talvisin, sillä suuri osa puista on tuuheita, vihreitä kuusia. Siellä täällä saatat nähdä kuitenkin myös vilaukselta vaaleanvihreälehtisiä koivuja tai jykeviä, satoja vuosia vanhoja mäntyjä. Niitä halaamalla saat takuulla lisäenergiaa koko loppupäiväksi!
Osa poluista kiemurtelee upottavan suon seudulla kun jotkut taas mutkittelevat urheasti pienien kivikkojen ja hietikkojen yli. Voit myös kavuta ratsusi kanssa ylös kallionkielekkeelle, mutta talvella reitti sinne voi olla hurjan liukas - olepa siis varovainen.
Ylä- ja alamäissä on mukava vaikka ravailla rauhallisesti ja kerätä hevoselle kestävyyttä, mutta myös aavat niityt kannattaa hyödyntää! Kun kesäinen aurinko paistaa, mikä olisi sen ihanampaa kuin lähteä ilman satulaa, paljain varpain oooikein pitkälle ja ihanalle maastoreissulle, joka huipentuu hurjaan laukkaan apiloiden ja hiirenvirnojen peittämällä niityllä?
Kaukana muista reiteistä möllöttää myös pieni, suloinen metsälampi. Sinne voit pulahtaa heppasi kanssa uimaan jos vain tarkenet, toisinaan vesi on aika kylmää. :) Pohja on pehmeää hiekkaa ja lampea reunustavat muutamat lumpeet ja pieni kaislikko. Lämpimällä ilmalla voit nähdä sammakonpojan molskahtavan uimaan.
Talvisin käyn lammella joskus luistelemassa ja silloin uljas ratsuni saa syödä eväsheiniä läheiseen kuuseen kiinni kiedottuna. Siitä tykkäävät kaikki hepat! Paksussa lumihangessa on muutenkin mukava kahlailla ja nauttia lumen pöllyämisestä. Paksulti lunta löytyy monesti myös niityiltä, ja jos sinulla on onnea, saatat nähdä hirviperheen metsän reunassa etsimässä hangen alta ruokaa.
Lähempänä tallia on myös pikkuinen lampi, jonne ei oikein hevosen kanssa mahdu uimaan. Se on kuitenkin tosi tärkeä, koska siitä lähtee pieni, kirkkaana soliseva puro, joka piristää hauskasti eräitä reittejä. Puron takia eräällä tiellä pitää nimittäin ylittää puinen kaarisilta ja lisäksi se kiemurtelee erään pitkän suoran varrella aina siihen asti, kun tie kaartuu takaisin tallia kohti. Jos kuitenkin uskaltaa rämpiä pienen ryteikön poikki, voi vetää mutkan suoraksi ja käydä kurkkaamassa vuolaasti kohisevaa koskea!
Leveimmillä hiekkateillä mahtuu hyvin kulkemaan kaksi, kolmekin ratsukkoa vierekkäin, mutta ne reitit ovat omiaan myös talvista rekiretkeä tai muuta kärryajelua varten. Muutama tallin hepoista on koulutettu myös vetämään taakkoja - eikä vain kantamaan niitä - ja näiden hummien kanssa on mahtavaa käydä ajelulla ja nauttia tuulen tuiverruksesta hurjassa kyydissä.
Kaikkia reittejä yhdistää eräs asia: niillä ei liiku autoja. Vain ensimmäiset metrit ja pieni tie, joka johtaa tallin naapurin vanhalle, pikkuiselle hiittiradalle ovat sellaisia, joilla auto, tai vaikka hevostraileri, voi tulla vastaan. Muistathan siis ainakin lähteä tallipihasta tien oikeaa reunaa kulkien, varmuuden vuoksi. Myöhemmin reiteillä ja poluilla tämän asian ei ole niin väliä. ;)
Metsän uumenista löytyy yksi upea laukkasuora, joka on tasainen, pieni hiekkatie. Pituutta sillä on noin 1,5km. Suoralla voit vain antaa hummalle pitkät ohjat ja nauttia reippaasta vauhdista täysin siemauksin! Laukkasuoralla voi hyvin päästellä häntä putkella huoletta, koska sille tielle ei poikkea mikään muu polku. Näin ollen sinun ei tarvitse varoa, että joku tulisi yhtäkkiä tielle eteesi ja tapahtuisi kurja törmäys. Sama etu on myös jännällä maastoesteradalla.
Maastoesterata on noin 2km pitkä, maastoesteitä sisältävä pieni hiekkatie. Esteet ovat käytännössä kiinteitä, mutta niitä voi myös madaltaa ja korottaa tarpeen vaatiessa. Esterata on merkitty punaisilla nuolilla, jottei sinne eksyisi, ellei halua hypätä. Vesihauta on minusta kaikista magein este, mutta koska se on oikeasti melkoisen jätti, sille on myös vähän pidempi kiertotie. Kiertotien varrella on pieni risueste. Esteradan voi karauttaa läpi kummasta suunnasta tahansa.
Esteradan estetyypit:
risueste - risuista koostuva korkea este
tukki - massiivinen, leveä ja korkea este
pensaseste - kapea, mutta korkea elävä pensas
2 metrinen vesihauta - pituuseste, vesihaudan syvyys on noin 20cm
Metsän vieressä on kaksi suurta peltoa. Yleensä ne kynnetään talveksi, mutta syksyllä puinnin jälkeen ne ovat mitä mahtavimpia paikkoja hurjia laukkaspurtteja varten! Sänkimaa on tasainen ja tilaa on uskomattoman paljon, joten anna palaa vaan! Peltoja yhdistää pieni rumpu, mutta se kannattaa aina ylittää rauhallisessa ravissa tai käynnissä, sillä traktori on painanut rummun ihan urille.
Maastoissa on superhienoa jölkötellä kaverien kanssa, mutta ainakin jos lähdette pidemmälle reissulle, raapustakaa asiasta ilmoitustaululle jokin viesti. Niin kukaan ei suotta huolestu, jos viivytte poissa tallilta monta tuntia. Kannattaa ottaa myös puhelin äänettömällä mukaan, jotta voit soittaa apua hätätilanteissa.
Eksymisiäkin sattuu joskus, koska reittejä on aika paljon. :) Jos epäröit, kysäise joku ratsastuskaveriksesi tai pysyttele visusti isommilla hiekkateillä. Reiteistä ainoastaan maastoesterata on merkattu punaisin nuolin, mutta muuten merkintöjä ei juuri ole.
Ei kun maastoilemaan vaan! :)
Tallin erään seinän viertä kulkee paksu, pitkä tukki noin puolitoista metriä maanpinnan yläpuolella. Se on hoitopuomi. Paikoin sitä on vähän pureksittukin, vaikkei Hölkyn hevosista kukaan mikään puunpurija tai imppaaja olekaan.
Tukkiin hevonen on hauska kietaista vetosolmulla kiinni, ja ruveta hoitamaan sitä oikein urakalla! Ulkona heppaa on kiva hoitaa, kun sää on mukava, mutta joskus hoitopuomi on paras vaihtoehto siksi, että pesuboksi on käytössä ja käytävällä täyttä. Esimerkiksi ennen ratsastustuntia osa hevosista monesti varustetaan puomilla.
Keväisin puomia kannattaa hyödyntää, koska hevosten tippuvat talvikarvat lennähtävät ulkona suoraan maahan, josta linnut voivat niitä nappailla pesiensä pehmikkeeksi. Kevät onkin oikeata pikkulintujen hyväntekeväisyysaikaa meillä. ;) Muutenkin esimerkisi mutakuorrutteen haalinut hevonen on mukava harjata ulkona, kun tuuli vie saman tien pölyn mukanaan, eikä se jää pilveksi urhean harjaajan ympärille.
Hoitopuomi on myös mainio paikka nousta hevosen selkään tai pompata kärryille, koska tallissa sitä ei saa tehdä. Jos monta hevosta talutetaan tallista samaan aikaan hoitopuomille harjattavaksi tai jos siltä noustaan yhtä aikaa heppojen kyytiin, ensimmäinen heppa talutetaan aina aivan hoitopuomin kauimmaiseen päähän asti. Tällöin seuraavana tulevien hummien ei tarvitse kulkea etummaisten peppujen ohi, mistä voi aiheutua vaaratilanteita, koska muutama tallin hepoista potkii.
Puomi on myös oiva paikka kuivata tallin tarvikkeita! Otollisina kesäpäivinä aurinko paistaa suoraan hoitopuomille ja lämmittää äkkiä märät satulahuovat, pyyhkeet, loimet ja muut kangastavarat. Ne on nimittäin helppo levittää puomin päälle lepäämään ja nostaa sitten pois, kun ovat kuivia.
Pidäthän huolta, että hoitopuomin lähistö pysyy puhtaana pökäleistä! :)
Tallipuodin ja kuttujen tarhan välistä alkaa Kuuran aitaus. Kuura on Hölkyn Tallin ikioma poro! Aitauksessaan sillä on hurjasti tilaa etsiskellä jäkälää ja portinpielestä myös sen ehdotonta lempiherkkua: lanttusilppua. Aitaus on suunnilleen yhtä suuri kuin tammojen ja ruunien kesälaidunkin.
Kuuran reviiriä reunustaa tummanharmaasta puusta tehty vanhannäköinen aita, sähkölankaa ei ole. Aidan sisäpuolelta aukeaa kaunis näkymä metsän siimekseen. Neidillä on aitauksessaan hauskat maastot, missä puuhastella kaikkea jännää - kiviä, kalliota, paljon koivuja ja kuusia ja vaikka mitä muuta mukavaa! :)
Simppelin portin tuntumassa on päivittäin puhdistettava vesisaavi, josta Kuura käy juomassa kesäisin. Talvella se nauttii mieluummin luonnollisemmista oloista nuolemalla urheasti jääkylmää lunta. Aitauksesta löytyy myös mineraalikivi vahvan puutapin päässä. Portille heitellään Kuuralle joka päivä ainakin puoli paalia kuivaa heinää ja välillä myös jotakin muuta herkullista pöperöä. Kuura on nimittäin oikea herkkusuu!
Aitaus, jota kiertää tolppien ja verkon ympäröimä aita, on tallin kuttujen valloittama paikka. Kuura-poroa pienemmät sarvipäät ovat oikeita pikku ahmatteja ja nautiskelevat laitumellaan loikoilusta ja syömisestä aina keväästä syksyyn. Talveksi ne kuitenkin lukitaan ulkorakennuksen suojiin, ettei partaveikoille tule vilu. :)
Tarha on kooltaan noin 15x15 metriä. Nurmipohjalla neidit tykkäävät temmeltää ja määkiä ja herkutella. Portin pielessä on niiden yhteinen vesisaavi ja saavin lähelle voi myös viedä vaikkapa kuivia leivänpaloja kuttujen ruokakuppeihin. Ne on nimetty.
Kesäisinkin kutuilla on mahdollisuus kömpiä suojaan hurjalta kevätpuhurilta tai kaatosateelta tai kovalta auringonpaahteelta, sillä ulkorakennuksen seinässä, jossa tarha on kiinni, on pieni, ohuella sinisellä huovalla suojattu luukku. Öisin kutut usein menevätkin sisään suojaan.
Punainen, mustalla huopakatolla varustettu rakennus möllöttää tallialueen nurkalla, lantalan ja kuttutarhan välissä. Rakennus on melko pieni, mutta sinne mahtuu kaikki tarpeellinen: kuttujen koti ja tallin sähköpaimen. Kuttujen yhteinen karsina on noin 7x4 metrinen ja siellä ne pikku veitikat asustavat talven ajan. Keväästä syksyyn niillä on kuitenkin karsinasta luukku ulos auki yötä päivää.
Kuttujen karsinasta löytyy iso heinäkaukalo, viidenkymmenen litran päivittäin puhdistettava vesisaavi ja molemmille tytöille omat ruokakupit seinässä kiinni. Koska kutut eivät ole saaneet kilejä, niitä ei tarvitse lypsää. Niiden päiväohjelmaan kuuluukin lähinnä syömistä ja koisimista, mikä taitaa sopia partaveikoille varsin hyvin. :)
Kuttujen karsinan ulkopuolella seinässä napsuu sähköpaimen aina silloin, kun hevoset ovat laitumella ja aidoissa kulkee sähkö. Jos sinä olet poppoossa, joka aamulla taluttaa hevosia ulos, muistathan käydä vaikka kaverin kanssa laittamassa paimenen johdon seinään, sillä toisinaan sitä sähköä kyllä tarvitaan aidoissa.
Karsinan ulkopuolella on usein pahvilaatikossa leivänkannikoita kutuille. Lisäksi ulkorakennuksen päätyseinässä on vesiletku ja lavuaari, jossa voi pestä kätensä tai täyttää vaikka kuttujen vesisaavia. Letkusta saa kätevästi vettä myös kuttujen melassileikepöperön turvottamista varten. Ulkorakennus on kuitenkin tärkeä paikka myös ulkoa päin, sillä sen lantalanpuoleiseen seinään katoksen alla nojailee komea rivi kottikärryjä ja nurkalla olevassa telineessä roikkuu rutkasti talikoita, lapioita ja lattiaharjoja. Täältä löydätkin kaiken tarpeellisen kun rupeat kuuraamaan karsinoita! ;)
Tärkeä lantala nököttää ulkorakennuksen tuntumassa, estekentän lähellä. Betoniseinän kiertämä lantala on käytössä tietysti joka päivä, kun hevosten karsinoita siivotaan. Karsinanputsaamisvehkeet löydät ulkorakennuksen lantalanpuoleiselta seinältä. Muistathan vain palauttaa tarvikkeet paikoilleen aina käytön jälkeen!
Lantala oli vähän vaikea saada täyttämään kaikki tarpeelliset kriteerit, mutta lopulta homma onnistui. x) Tärkeää on silti edelleen täyttää pökälevuorta järkevästi. Kuskaa siis kukkurallinen kottikärry ehtaa tavaraa niin syvälle lantalan perukoille kuin suinkin mahdollista, äläkä rojauta sitä heti kynnykselle. Näin lantala ei täyty liian nopeasti ja se pysyy muutoinkin puhtaana.
Jos tarve kuitenkin vaatii, niin isäni tulee ja työntää jätöksiä traktorin kanssa vähän tiiviimmäksi keoksi. Aika ajoin kasaan kipataan myös pieni laatikollinen toukkia, jotka pitävät vuoren koon kurissa. ;) Lantalan vieressä pressun alla on kuitenkin puruvuori, jota saa vapaasti tyhjentää karsinanpuhdistuksen yhteydessä.
Jos olet kärrännyt paljon vanhaa, likaista purua karsinasta pois, pressun alta voit lapioida kottikärryille vastaavan määrän uutta, puhdasta purua tilalle. Pistäthän vain kivellä pressun kulmat niin, ettei puru pääse seuraavan tuulisen päivän myötä leijailemaan koko tallialueen laajuudelle!